Kävimme eilen Miehen vanhempien luona, jossa koirat pääsivät taas vapaina kirmaamaan pitkin pihaa. Pihalla on kalliossa pieni painauma, johon kertyy sadevettä. Myös Jekku on tuossa kalliolammikossa joskus plutinut mutta sittemmin jättänyt homman nuoremmilleen. Jalo ja Romu ovat tähän mennessä lähinnä tassuillaan kaivelleet vettä kuopasta. Mutta tälläpä kertaa Jalo keksi, että voihan siinä kylpeäkin! Kuoppa on suunnilleen Jalon kokoinen, joten sillä oli vähän sovittamista, että se mahtui sinne. Mutta pää ja poski edellä kun sukelsi, niin hyvin mahtui! Siinä sitten saattoi myös vähän käännellä kylkeä ja kauhoa tassuilla mutavettä. Ensin olimme vähän kauhistuneita, kun Jalo nyt sillä tavoin menee itsensä sotkemaan. Mutta kun tassut olivat jo kurassa, ei lopuilla ollut niin väliä. Niinpä me vain katsoimme ja nauroimme katketaksemme, kun Jalo nautti mutakylvystään. Ja olisittepa nähneet sen tyytyväisyyttä uhkuvan ilmeen sen noustua kuopasta! Se istui kuraa valuen tyytyväinen ilme naamallaan. Edelleenkään ei voinut muuta kuin nauraa.
Häveliäämpänä tyyppinä Romu suoritti saman toimenpiteen meidän katseiltamme piilossa. Ja Jekku ei mennyt mutakylpyyn ensinkään, se ei edes tassuaan kastanut. Sikäli hyvä, että meillä oli kolmen sijasta vain kaksi koiraa pestävänä.
Ja jos mudeista uiminen ja vedessä (tai mudassa) plutaaminen on parasta ikinä, ilmeistä päätellen suihkukomennus vastasi taas kerran suoranaita kidutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti