Rommista tulikin sitten Romu(lus). Ei se Rommi oikein istunut suuhun. Ensin Mies ehdotti vaihturiksi Ronnieta, snookerin maailmanmestarin Ronnie O'Sullivanin mukaan. Ei siinä, fanitan kyllä itsekin O'Sullivania, mutta ei tuo Ronniekaan oikein suomalaisen suuhun sovi. Siitä olisi hyvin pian tullut vaan Roni. Juttu jäi siihen, kunnes Mies eilen ehdotti Romulusta ja siitä lyhennelmää Romu. Se kuulosti minusta kivalta, joten Romu se nyt sitten on!
Romu on nyt ollut laumassamme vajaan viikon ja ihan kivasti on mennyt. Ulkoilukin on aina hiljalleen vähän helpompaa. Vaatii se nyt vielä vähän totuttelua, tuo kolmen koiran liikuttelu, mutta eiköhän se tästä. Romu kulkee hihnassa ihan kauniisti, mutta välillä saavat Jalon kanssa jonkun puuskan ja yrittävät rynniä eteenpäin. Minä sitten pysäytän tilanteen, ja käännymme vähän taakse päin ja muistelemme, miten sitä pitikään kulkea. Vieraita koiria kohtaan Romu on vielä ujo, mutta ihmisiä kohtaan avoimempi kuin Jalo.
Aluksi se olisi lähtenyt aamulla perääni, kun lähdin töihin. Nyt se jää jo paremmin. Postia tosin on vähän silputtu. Eilen marssin Mustiin ja Mirriin ostamaan portin. Ostin vähän korkeamman, kun kasvattajan luona näimme, miten Romu ponkaisi melkein paikoiltaan sellaisen noin 70 senttisen portin yli.
Romu on kyllä aivan ihana luonteeltaan! Se on avoin ja hakee paljon enemmän kontaktia ihmisiin kuin Jalo. En tiedä, kumpi on mudille sitten tyypillisempää. Jalo viihtyy enemmän omissa oloissaan. Ovat siis täysin erilaisia luonteeltaan, Jalo ja Romu, mutta ihania kumpainenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti