Pentukurssin päätös

Ihan ensiksi haluaisin toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Me vietimme äitienpäivää Miehen vanhempien luona porukalla: äitini, minä, Mies ja hänen veljensä. Erityisen kivaa oli se, että koirapojat saivat temmeltää vapaana pihalla. Ja kyllä ne temmelsivätkin sydämiensä kyllyydestä; poikia ei juuri sisällä näkynyt. Jalo tosin kävi tyylilleen uskollisena mudassa möyrimässä, joten se sai ihan alkuun suihkukomennuksen. Vähän se suihkussa ulisi, kun kaverit jäivät oven toiselle puolelle, mutta eipä suihku tuota unkarilaista juuri hetkauttanut. Hyvä ja kiva että riehuivat, mutta Jalo vaan oli vähän väsynyttä mudia pentukurssin viimeisellä kerralla.



Tällä kerralla aiheena oli seisominen ja ohittaminen. Seisomista opettelimme niin, että koirat pyydettiin istumasta seisomaan. Jalo kyllä nousi mutta valui takaisin istumaan ennen kuin ehdin sitä seisomisesta vapauttaa. Kun kysyin, mistä kiikastaa, Tuija totesi, että todennäköisesti käteni heiluu niin, että koira herpaantuu. Käy järkeen. Tätäpä treenaamme sitten kotona lisää. Itselläni on - nyt sanon sen julki - tavoitteena toko jossain vaiheessa Jalon kanssa. Siksipä pitäisi heti alusta alkaen treenata tuo seisominen(kin) tarkasti kuntoon. Samaa oppia voin kuitenkin hyödyntää myös Romun kanssa, kun sitä pitäisi treenata näyttelyihin.



Toisena juttuna sitten oli se ohittaminen. Arjessa käytännössä toisten koirien ohittaminen sujuu vähän miten sattuu. Veljekset eivät juuri muista koirista välitä, mutta Jekku sitten toisinaan välittää, toisinaan ei. Jos tilaa on reilusti, ongelmia ei ole. Ulkoilemme paljon kuitekin Aurajokea reunustavalla rantapolulla, jossa tilaa on todella vähän, joten vastaantulevat koiratkin tulevat lähelle. Siinä on vähän pitelemistä nyt kolmen koiran kanssa. Siksikin koen, että ohitustilanteet pitäisi saada kunnolla haltuun.

Teimme ohitustreenejä niin, että aina koirakkopari lähti hallin eri päistä kohti toisiaan. Ohitus tehtiin kahteen kertaan, jotta Tuija pystyi tarkkailemaan kumpaakin koirakkoa. Kuten todettua, Jalo oli ihan todella väsynyttä poikaa. Odotteluajan se vain makasi ja jos jaksoi, leikki vähän lelullaan. Kuitenkin se lähti reippaasti mukaani harjoitukseen. Tehtävänä oli tehdä ohitus niin, miten sen arjessa tekisimme. Minä otin kontaktia Jaloon ja juttelin sille oikeastaan koko ajan. Se hädin tuskin vilkaisi pariamme. Saimme palautetta, että ehkä ohituksiin voisi ottaa selkeämmän käskyn, jottei koko ajan tarvitsisi jutella ja kehua koiraa. Totta tuokin, mutta en minä tätäkään vaikeaksi koe, varsinkin, kun se sujui niin hyvin. Toinen vaihtoehto on "lähellä"-käsky, joka sekin kyllä toimii hyvin.

Ai niin, Rompusta ei edelleenkään ole kuvia blogin puolella. Sorry. Nyt niitä kuitenkin on otettuna, joten lisäilen niitä asap.