Pieni potilas

Nyt sitten tuli eka vamma pentukoiralle. Pöh. Edellispäivänä lähdimme koko porukka iltakävelylle ja suuntasimme yliopistonmäelle. Päästimme koirat vapaiksi juoksemaan. Karma rankaisi heti. Romu vingahti, istahti ja piti toista etutassua ylhäällä. Ajattelin, että onkohan se jotenkin venäyttänyt sen. Valitettava totuus paljastui, kun huomasin tassussa noiden viiden sentin pituisen leveähkön viiltohaavan. Verta siitä ei onneksi tullut, ja potilaskin oli oikein rauhallinen. Ei muuta kuin Romu syliin ja reippaasti kotia kohti. Meillä kummallakaan ei tietenkään ollut puhelinta, että olisi voinut pirauttaa päivystykseen ennakkoon tai tilata taksin. No, eipä tuo matka kotiin nyt niin pitkä ollut.

Taksikuski oli oikein ystävällinen ja ajoi reippaasti halki öisen kaupungin päivystykseen. Tikkejähän siihen koipeen piti sitten laittaa. Haava ei siis ollut anturassa, vaan tuossa kannuskynnen vieressä sääressä. Kävi kuulemma onni onnettomuudessa sikäli, että mitään jänteitä ei vaurioitunut. Näin ollen tuon pitäisi parantua ihan kivasti. Kunhan se pysyy levossa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Pohdimme tovin, mitä ihmettä me tekisimme. Millä me pitäisimme Jekun ja Jalon erillään Romusta? Ajattelimme, että jos nyt yksi yö selvitään, ja toimitetaan sitten Romu Miehen vanhemmille. Mies soitti asiasta ilmoittaakseen heti yöllä yhden aikaan. Anoppi totesi, että koiran voi viedä sinne vaikka heti! Otimme taas taksin, hurautimme kotiin, josta Mies haki ruokaa ja kamppeita. Sitten Mies suuntasi vanhemmilleen yöksi, ja minä pääsin nukkumaan kahden muun koiruuden kanssa. Ihan vähän väsytti seuraavana päivänä.

Perjantaina oli tarkoituskin mennä Miehen vanhemmilla käymään, nyt vain kaksi laumasta sai jäädä kotiin. Potilas oli onnesta sekaisin nähdessään meidät. Se on kyllä kiltti potilas: se istui ihan paikallaan sylissäni Miehen isän vaihtaessa jalan siteen. Haava näytti ihan siistiltä, eikä Romu ole nuollut tai repinyt sidosta.

Mies suunnitteli menevänsä nyt vielä pariksi päiväksi vanhemmilleen pitämään seuraa Romulle. Samalla tulee hänen sitten vahvistettua suhdettaan siihen.

Olen suuresti ja sydämellisesti kiitollinen Miehen vanhemmille, kun ottivat Romun luokseen ilman mitään mutinoita. Kiitos! Lopuksi vielä anopin ottama kuva potilaasta.