Tänään pääsimme toisen kerran pentuaksaan Jalon kanssa, kun viime viikko jäi väliin jonkun vapun takia. Tällä kerralla Elina-kouluttaja itse oli pois, joten sijaisena toimi Esa Lehdistö. Hyvää oppia saimme taas! Aiheena takaa kierto, pussi ja ekojen juttujen kertaus. Viimeksi saimme kotiläksyksi kontaktin treenaamisen. Häpeäkseni on myönnettävä, että kovin vähän on tullut kotona tehtyä. Vähän kaikenlaista ollut tässä...
Aloitimme kuitenkin takaa kierroilla. Namialusta laitettiin ensin siivekkeen sivuun ja siitä hiljalleen kauemmas. Jalo tuntui aluksi hoksaavan ihan hyvin. Aloin myös liittää "takaa"-käskyn siihen mukaan. Oma liikeratani ei taaskaan ehkä mennyt ihan kuten piti, huoh. Kun olimme hetken tehneet tätä, päätin pitää leikkitauon. Siinä leikin ja lelun retuuttamisen tuoksinassa Jalon suusta kimmahti jotain, ja Jalo vähän vingahti, irrotti otteensa lelusta ja meni hämmennyksiin. Kas, hammas! Tarkemmin sanoen poskihammas. Lähdin käyttämään Jaloa ulkona, jotta hommaan tulisi pieni tauko.
Tauon jälkeen kokeilimme pari kertaa pussia. Jalo oli edelleen vähän hämmentynyt, hampaasta tai jostain muusta, en tiedä. Se kyllä meni pussiin ihan ongelmitta, mutta ei millään hoksannut palkkaa, ei lelua eikä namia. Pidimme uuden tauon ja siirryimme seuraavaan. Tein itsekseni putkea. Yritin Jaloa mutkaputkeen, mutta se ei toiminut. Suoran, tai suorahkon, putken se meni mainioisti. Monesti. Lelupalkka toimii sillä kyllä hyvin! Nyt se jopa malttoi jäädä lelulle, vaikka minä jatkoin varovaisesti vähän juoksua eteenpäin.
Kontakti tuotti nyt ongelmia: Jalo ei millään meinannut saada takajalkojaan pysymään puomilla, vaan vähintään toinen takajalka jäi maahan. Esa totesi, että Jalo ei ehkä vielä vaan hahmota takaosaansa, joten sitä pitäisi tavalla tai toisella vähän herätellä. Lopulta sain kyllä treenattua kontaktia ihan onnistuneestikin! Jalokin siis hiffasi, että molemmat takajalat pitää olla puomilla.
Ihan lopuksi teimme takaakiertoa, johon piti yhdistää valssi. No, eihän se nyt niin vaan onnistunut. Ensinnäkin minä kääntyilin taas miten sattuu. Plaah! Aloitimme sitten ihan alusta pieni pala kerrallaan: ensin lähetin Jalon namikupille ihan siivekkeen viereen, ja siitä sitten kauemmas. Menihän se lopulta. Jalo tuntuu ilokseni kyllä tykkäävän tuosta, jee! On kyllä ihanaa päästä ihan pennun kanssa jo agilityn alkuun.
Olkoon tämä postaus omistettu nyt vain tälle. Seuraavalla kerralla sitten Jekun ja Rommin kuulumisia. Ehkä jopa kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti