Jekkuilua treeneissä

Eilen olimme taas parin viikon jälkeen viikkotreeneissä Jekun kanssa. Edellisviikolla jäi väliin vapun takia, viime viikolla taas oman laiskuuteni vuoksi. Eipä sillä, tämä viikko on täyttä horroria alusta loppuun töiden ja muiden rientojen takia, mutta päätin, että Jekku ansaitsee päästä ihan keskenään minun kanssani touhuamaan.

Ihan kohtalaisestihan se meni, kun taas oli taukoa alla. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä minä pääsin vähän jyvälle ihan keskenäni, että millaisia ohjauskuvioita kannattaisi yrittää mihinkin kohtaan! Edistystä! Nyt en kuitenkaan muistanut rataa niin hyvin, mitä taas hetken olen muistanut. Oman sähläykseni piikkiin menee aika paljon eilisistä mokista. Tai miten niin aika paljon, kaikkihan ne minun piikkiini toki menevät. Tällä kerralla se oli taas puhtaasti sähläystä, ei mitään pieniä virheitä.

A-estettä jäimme vähän hinkkaamaan, kun Jekku tahtoo valua siltä alas. Se kyllä kuuliaisesti pysähtyy, muttei jää 2o2o-asentoon. Puomilla ja keinulla se sen sijaan pysähtyy kiitettävästi. No, kun sitä A:ta oli tehty kouluttajan tarjoamilla herkuilla, ei Jekku olisi viitsinyt minun mukaani lähteäkään.

Radalla oli kuvio, josta hypyltä piti mennä putkeen, vaikka A oli siinä vieressä tyrkyllä. Ei tarvinnut olla kovinkaan kummoinen meedio arvatakseen, että A:llehan Jekku meni. Pari kertaa itse ohjasin liian huolimattomasti, mutta kolmannella kerralla ihmettelin, mitä nyt tein väärin. Kouluttaja lohdutti, etten mitään. Vihdoinkin minä ohjasin oikein, Jekku vaan Luupäänä halusi A:lle ja sinnehän se meni.

Hyvä mieli jäi kuitenkin taas näistäkin treeneistä. Nyt alkaa olla mielessä vaikka mitä juttuja, mitä pitäisi treenata niin Jekun kuin Jalonkin kanssa. Kesää odotellessa.

Kuvituksena Jekku nauttimassa keväästä Miehen vanhempien pihalla.