Tänään oli kolmas kerta pentuagilitya. Kyllä se vaan niin kiva laji on, ja Jalokin tuntuu jo syttyneen siihen! Tällä kerralla teemana oli kepit ja sylkkärit. Kun yksi koirakko teki kouluttajan kanssa yhtä juttua, me muut saimme omatoimisesti kerrata aiempien kertojen asioita: hyppyjä, takaakiertoja, putkea ja kontakteja.
Takaakierrot Jalolla oli vähän hakusessa. Palautin homman alkuun ja teimme vain namialustalle lähetyksiä. Putkesta tuo on aivan innoissaan, joten sen tekemisessä ei ollut ongelmia. Jalo lähti myös aika hyvin pimeästä kulmasta putkeen. Keppienkin treenaaminen alkoi lupaavasti. Teimme...ööö...kujakeppejä. Eli siis keppejä, jotka eivät olleet ihan pystysuorassa ja joita reunustivat verkot. Keppejä ei toki ollut kuin muutama. Jalo meni ne sen kummempia ihmettelemättä. Oikealta puolelta lähettäessäni sujui hyvin, mutta vasemmalla tuli vähän haparointia. Se on Jekunkin kanssa heikompi puoli, joten ehkä sitten alitajuisesti jännäsin sitä. Tästä lähtien olisi tarkoitus, että joka kerta tekisimme keppejä ainakin pari kertaa.
Lopuksi teimme sylkkäreitä. Jotenkin tykkään niistä, vaikka ne vähän vaikeilta vielä tuntuvatkin. Kun teimme kuivaharjoitteluna, sujui kohtalaisesti. Jälleen oikea puoli oli vahvempi kuin vasen. Ja kun piti siirtyä tekemään esteelle, minä jouduin näin blondina ja humanistina pitkään miettimään, että mitenkä päin siihen nyt sitten asettuisi. Kröhöm. Sain sen onneksi pähkittyä selville ennen kuin Elina tuli katsomaan.
Sitten piti vielä yhdistää hyppy, sylkkäri ja putki. Tai siis sylkkärillä ohjaus putkeen. Sitten hajosi meillä pakka. Jalo kävi kuumana, koska oli toisaalta ihan täysin sippi. Se meinasi pari kertaa lähteä vähän rallattelemaan pitkin hallia. Saimme kuin saimmekin onneksi lopetettua jutun onnistuneeseen suoritukseen. Jätimme hypyn pois ja teimme vain sylkkärin putkeen ja lopuksi vielä ihan vain suoraan putkeen.
Ai niin, nyt kontaktit sujuivat jo paremmin kuin viimeksi! Itselläni on aivan kauhujen viikko, kun kaikki työt kasaantuvat tähän, mutta jospa jo ensi viikolla helpottaisi, ja saisin treenattua itseksenikin vähän.
Ja samaan aikaan toisaalla...
Hankimme meille hienon portin, jotteivät koirat pääsisi eteiseen ja keittiöön meidän poissa ollessamme. Lähinnä siksi, etteivät ne revi posteja. Ja toisaalta on hyvä, että nyt voi ottaa yhden koiran toiselle puolelle treenaamaan samalla, kun kaksi muuta on toisella puolella. Ja kun nyt lähdin Jalon kanssa reissuun, oli helpompaa ulkoistua, kun kaksi muuta olivat portin takana. Sinne minä ne siis jätin. Ja kun tulin kotiin, Romu oli heti ovella meitä vastassa! Tyyppi oli sitten ponkaissut metrisen portin yli! Hankimme vielä ekstrakorkean, kun näimme, miten Romu kasvattajan luona jo meni, jos ei nyt sujuvasti niin kuitenkin, tavallisen portin yli. Eipä sitten ole tuostakaan hökötyksestä sen kummemmin ainakaan Romun hillitsijäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti