Terveystarkastettu

Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi on alkanut jotenkin hyvin tasaisesti ja tavallisesti, eikä mitään ihmeempää kerrottavaa tai kommentoitavaa ole ollut. Torstaina oli Luupäiden yhteinen terveystarkastus Koira-Kissaklinikalla. Kaikilta tutkittiin polvet, silmät ja lonkat. Jekun polvien tulokseksi tuli 0/0, eli paras mahdollinen, hyvä! Silmätkin olivat terveet, jes! Lonkissa oli hieman väljyyttä, mutta lääkärin sanoin: "Kyllä näillä lonkilla kelpaa hyppiä." Lopullinen lausunto tulee Kennelliitosta sitten joskus myöhemmin.

Tarkastettavina Jekun lisäksi olivat sisko Stara sekä Vili, Velmu, Demi ja Vilma. Kaikkien tulokset taisivat olla ihan hyviä. Vaikka kaikkia on toki nähnyt treffeillä, sai tällaisessa tiiviimmässä yhteydessä paremman käsityksen koirien luonteesta. Lähinnä siis sen, että Jekku ja Stara olivat aivan uskomattomia ADHD-tyyppejä muihin verrattuna! Sisarukset pyörivät, hyörivät ja läähättivät koko ajan ja olisivat viipottaneet jonnekin muiden makoillessa lunkisti paikoillaan.

Jekku antoi ihan hyvin tutkia polvet ja toisen silmän. Toiseen silmään siirryttäessä se keksi, että hei, silmänhän voi myös sulkea! Kesti hetken, ennen kuin saatiin Jekku maaniteltua avaamaan silmänsä.

Lonkkakuvausta varten kaikki koirat rauhoitettiin. Kesti hetken ennen kuin aine vaikutti Jekkuun. Kun se makasi rauhallisena, Mies käytti tilannetta hyväkseen ja leikkasi Jekun kynnet. Emme me itse niin fiksuja olleet, että olisimme ottaneet kynsisakset mukaan, mutta Anitalla onneksi oli. Jekku oli kuitenkin vielä röntgenhuoneessa alkanut viuhtoa, joten sille oli annettu uusi satsi rauhoittavaa. Kyllä se sitten olikin ihan taju kankaalla.

Oli jotenkin surkuhupaisaa katsoa kaikkia Luupäitä, jotka makasivat eläinlääkäriaseman aulassa kuka millaiseenkin asentoon jääneenä. Siitä ne alkoivat kuitenkin hiljalleen heräillä. Eläinlääkäri totesi, että näkyhän on kuin uudenvuoden päivänä illan bileden jälkeen. Jekku ensin nousi, hapuili pari metriä eteenpäin ja kävi uudelleen lepäämään rankan suorituksen jälkeen. Autossakin se oli vielä rauhallinen, kuten illalla kotonakin. Kotona se meinasi nukkua seisaalleen ja sitten meni nokalleen, kun tasapaino petti. Raukka. Seuraavana aamuna se oli jo ihan ennallaan.

Kallista lystiä se oli, mutta nyt on ainakin tutkittu ja terveeksi todettu. Jekku siis. Minä sen sijaan olen tällä hetkellä vähän rampa, kun eräänä iltana leikin Jekun kanssa hieman tuhoisin seurauksin. Törmäsin nimittäin ovenpieleen niin, että pikkuvarvas vääntyi ja varpaan väliin piti käydä ompeluttamassa neljä tikkiä! Uskomatonta. Tähän ei moni pysty. Tällä hetkellä siis klenkkailen kotona, ja Mies saa hoitaa Jekun ulkoilun. Tämän takia huomiset treffitkin jäävät väliin. Maanantaina alkaa agility, jonne kyllä aion ontua. En tietenkään voi juosta, mutta jos jotain vähän rauhallisempaa edes pystyisin tekemään.