Tämä postaus kuuluu sarjaan "elämää ja etymologiaa". Etymologiat, siis sanojen alkuperät, kiinnostavat minua hurjasti. Eilen juttelin työkaverini kanssa, jolla on hoidossa tällä hetkellä vinttikoiria. Tavallaan minä pidän vinttikoirista, varsinkin salukeista ja afgaaneista, niissä on jotain niin alkukantaista ja uljasta. Mutta eilen aloin sitten miettiä, että hetkinen, mikä ihmeen vinttikoira? Miten niin vinttikoira? Mikä vintti?
Otinpa taas Nykysuomen etymologisen sanakirjan kauniiseen käteen, ja se kertoi seuraavaa:
"Ruotsin sanasta vinthund tai vindhund osittain lainaamalla, osittain kääntämällä saatu yhdyssana vinttikoira juontuu alkuaan saksasta. Muinaissaksan wint tai keskiyläsaksan wind tarkoitti ajokoiraa. --- Toinen ja yksinkertaisempi selitys germaanisten kielten wint- tai wind-sanalle on, että se olisi alkuaan tarkoittanut yksinkertaisesti koiraa."
Kas, nytpä tiedän tämänkin! Ihan loogista kai olisi, että sana olisi tarkoittanut ajokoiraa, kun eivätkös vinttikoirat kuitenkin vähän jotain metsästyskoiria ole olleet? Ai niin, vinttikoira-sana on tullut suomen kieleen 1800-luvun lopulla. Elias Lönrotin sanakirjassa (1880) se on tarkoittanut susikoiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti