Olen sen toki ennenkin huomannut, että Jekku on sinnikäs, mutta äsken sain siitä taas muistutuksen. Laitoin sohvapöydälle rutistuneen talouspaperinpalan, joka Jekun mielestä olisi tietysti kuulunut sille. Se yritti tavoitella sitä ensin ihan vaan nostamalla etutassut vasten pöytää, mutta ei sitten yltänytkään saaliiseen asti. Tämän jälkeen Jekku ponnasi takajaloillaan vauhtia, mutta paperi oli yhä liian kaukana. Tätä hyppytekniikkaa se siis kokeili muutaman kerran. Sitten Jekku kiersi mietteliäänä pöydän. Se hyppäsi minun viereeni sohvalle ja minua tukitelineenä käyttäen yritti kiivetä sinne. Siinä vaiheessa minä puolestani päätin kiikuttaa niin kovin houkuttelevan paperin kylmästi roskiin. Huvitti vaan, kun Jekku ihan selvästi mietti erilaisia keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.
Emme sitten olleetkaan eilen agilityssa, pöh. Jalkani on vielä sen verran kipeä, että oli parempi lepuuttaa sitä. Lisäksi kyydin kanssa oli ongelmia. Ensi viikolla agilitya ei ole, joten aloitus siirtyy parin viikon päähän. Ehkä ehdin nyt tällä välin palauttaa Jekun mieliin vähän tottelevaisuuden perusteita.
Ps. Tiedättekö muuten, mitä tuo otsikon sanonta oikeastaan tarkoittaa? Että mihin sitä yrittänyttä ei sitten laiteta? Kuulin kerran radiossa professori Kaisa Häkkisen haastattelun, jossa tuota samaa asiaa kysyttiin. Hän kertoi, että verbillä "laittaa" on ollut vanhastaan kaksi merkitystä. Se toinen merkitys verbille on ollut "moittia". Siispä tuo sanonta tarkoittaa, että yrittänyttä ei moitita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti