Jekun eilisestä alakulosta ei ollut tänään aamulla tietoakaan. Huh, hyvä. Tänään näimme Jekun mielestä ilmeisen ihania ja mukavia (tyttö)koiria, joiden kanssa kelpasi leikkiä. Tai olisi ollut kiva leikkiä, jos tytöt olisivat lämmenneet. Erääseen pumityttöön Jekku varsinkin ihastui. Se ei tiennyt, miten päin olisi ollut, jotta olisi saanut tytön vikiteltyä. Pumi ärisi ja murisi, mutta Jekku lisäsi vaan kierroksia. Sitä oli jotenkin ihana seurata, kun toinen oli niin täpinöissään. Hauskaa on myös huomata, miten koirilla, kuten ihmisilläkin, synkkaa toisten kanssa paremmin kuin toisten. Mikähän siinä koirilla on, että joku yksilö on ihanampi kuin joku toinen?
Oli helpottavaa huomata, että Jekulle maistui taas leikki. En silti pysty unohtamaan sitä eilistä kohtausta, jolloin Jekku vaan vinkui kyyryssä. En pääse perille, mistä oli kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti