Jekulla taisi olla riemukas sunnuntai, ainakin illan osalta. Päivä meni nukkuessa, niin Jekulla kuin meillä ihmisilläkin. Illan tullen pientä piristystä oli ilmassa. Kävimme ihan normaalisti iltakävelyllä, mutta sen lisäksi keksimme Miehen kanssa lähteä vielä snagarille hakemaan iltapalaa.
Matkalla snagarille törmäsimme Viiru-bordercollieen ja omistajaansa. Viiru on siis yksi Jekun parhaista kavereista. Näimme toisemme Tuomiokirkkopuistossa, joka oli iltasella hiljainen, joten päästimme koirat hetkeksi vapaiksi. Siellä ne kirmailivat riemuissaan. Ja nyt ihan ensimmäistä kertaa ikinä Jekku kävi pari kertaa luonamme, ikään kuin tarkistamassa, että olemme yhä siinä. Normaalisi esimerkiksi skipitreffeillä Jekku painelee menemään muiden pikkumustien kanssa meistä piittaamatta. Mutta jostain syystä nyt se kävi tsekkaamassa, että olemme tallella. En tiedä, mistä tuo kertoo, mutta oli ihan hauska havaita.
Kun pojat olivat hetken painineet, jatkoimme matkaamme legendaariselle Mantun grillille. Jekku oli kovin kylmissään, mutta otin sen hetkeksi syliini. Se tuijotti mielenkiinnolla sisälle grilliin, sillä sieltä taisi tulla hyviä tuoksuja kuonoon. Tilasimme Jekulle ihan ikioman nakin. Jekku ei ole kai koskaan tullut niin kovaa vauhtia kotia kohti kuin nyt grillipussin perässä. Kotona sen kärsivällisyys sitten palkittiin, sillä nakilla. Ja nyt kaikki riehumiset ja herkut vaativat veronsa ja Jekku on täysin valmis unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti