Eilen sitten loppui Jalon tokokurssi, eikä uutta ainakaan toistaiseksi ole varattuna. En oikein tiedä, miten edetä. Kotona keskenämme saamme valitettavan vähän tehtyä. Toisaalta kurssit maksavat melkoisesti, vaikkakin niiltä sitten saa ihan parasta oppia. Täytynee hetki funtsia, sillä tässä lajissa haluan edetä ja tämän parissa Jalon kanssa jatkaa! Jotenkin niin siistiä, jos sallitte nuorisoslangin.
Viimeisellä kerralla teimme noutoa ja pakkia. Aiemmilta kursseilta muistan, että nouto sujui jotenkin yllättävän hyvin. Tuntui, että se vain kolahti Jalon tajuntaan juuri oikealla tavalla. Nyt sitten tässä välissä menin kotona sössimään koko setin. Kyllä Jalo yhä ottaa kapulan (tai tarvittaessa minkä tahansa sopivan objektin) suuhunsa, mutta ei enää malta pitää sitä, jos pyydän sitä tulemaan luokseni. Ilmeisesti olen palkannut liian höllästi. Nyt piti sitten lähteä rakentamaan sitä, että Jalo pitää kapulaa suussaan.
Yritimme ensin niin, että vieritän puupalaa ja Jalo hakee sen. Kyllä se lähti perään ja lähti vielä takaisinkin, mutta kesken takaisin tulemisen pudotti sen. Siispä lähdimme rakentamaan pitoa. Annoin kapulan Jalolle ja lähdimme kävelemään ympäriinsä. Jalo piti sitä lähes ylpeänä suussaan, ja minä hoin "pidä, pidä, hieno pidä, pidä, hieno, jess". Sitten kokeilimme jotain uutta. Juuri tämän takia haluan Tuijan kursseilla käydä! Kun itsellä loppuvat pelimerkit aivan tyystin, hän keksii aina jotain uutta ja erilaista, millä kokeilla. Otin Jalon sivulle, käskin odottaa, otin pari askelta, jätin kapulan ja jatkoin vielä pari askelta. Ja tiedättekö, yhden korjaamisen jälkeen Jalo istui, pysyi, malttoi, katsoi, lähti käskystä, otti kapulan ja tuli eteeni!! (Ihan on laitettava kaksi huutomerkkiä, kun tämä oli niin edistyksellistä.) Tarkoitus olisi kyllä opettaa Jalo tulemaan sivulle suoraan, mutta ehkä tässä vaiheessa on vain tärkeintä, että jutun juoni pysyy kasassa. Uutena ilmiönä on tullut minulle nyt se, että kertakaikkiaan häkellyn, kun Jalo tekee nappisuorituksen. En oikein tiedä, mitä sanoisin ja milloin. Kai minä nytkin onnistuin palkkaamaan sentään ihan oikein.
Sitten kokeilimme vielä hypyn kautta. Mitään hyppynoutoa ei siis todellakaan ollut tarkoitus lähteä rakentamaan, vaan ajatuksena oli, että Jalon fokus olisi itse kapulassa, joten se oppisi pitämään sitä. Otin Jalon sivulle ja pidin pannasta kiinni, heitin kapulan ja käskin hypätä (tuli samalla kerrattua vähän viime kerran hyppyäkin). Jalo lähti, otti kapulan - ja kiersi esteen luokseni. No, ei se ehkä niin haittaa, pääasia nyt oli, että se pitää kapulaa ja tuo sen minulle. Kun olimme saaneet tällä tavoin pari onnistunutta suoritusta päätimme lopettaa siihen.
Lopuksi harjoittelimme vielä pakkia. Jalo pakittaa ihan kivasti, jos vain itse seison suoraan sen edessä. Nyt edistyimme siihen, että Jalo on sivulla ja lähtee siitä peruuttelemaan.
Kyllä tuon koiran kanssa on vaan niin kiva treenata tokoa, en voi muuta sanoa. Enkä olisi ikipäivänä ehkä edes uskonut, että joskus voisin sanoa näin. Pitkä tie on vielä edessä ennen kuin pääsemme alokasluokassa starttaamaan, mutta väliäkö sen. Nyt on ainakin suunta selvillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti