Pätevä!

Jalo oli tokotreeneissä niin pätevä, ettei tosikaan. (Pätevä on muuten sellainen sana, mitä en ole varmaan ennen koiraharrastusta juuri käyttänyt. En tiedä miksi, mutta useat kelpien omistajat käyttävät tuota sanaa kehuessaan koiraansa. Sieltä kai itsekin sen olen omaksunut. Kenenkään muun en juuri ole kuullut sitä käyttävän. Hämmentävää.)

Aiheina oli liikkeestä seis, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Liikkeestä seisomista emme ole tehneet sitten viime kurssin. Hups. Mitenköhän sitä saisi monipuolisuutta treeneihin? Kotona itsekseni teen lähinnä vaan tylsiä "istu-maahan-sivulle-odota-lähellä" -juttuja. No, vähän niin kuin verryttelimme alkuun Jalon kanssa niin, että tein nopeita pysähdyksiä suuntaa vaihtaen ja namia nenän eteen työntäen. Sitten Tuijan katseen alla teimme sitä, että heitän palkan taakse ja samalla vapautan. Jalo tuntui muistavan ihan hyvin, ja nyt teimme varovasti jo pientä, ihan pienen pientä, viivettä. Kokeilimme myös sellaista, että lelupalkka jää odottamaan taakse, kun lähdemme liikkeelle niin, että Jalo tietää jo valmiiksi, missä palkka sijaitsee. Nämä siis sujuivat oikein kivasti. Kun sitten otimme seisomista niin, että vain pyysin Jaloa pysähtymään ja otin itse askeleen eteen, ei se meinannutkaan hokata, että edelleen pitäisi pysyä paikoillaan. Yllättävän nopeasti se kuitenkin tajusi, ja sain otettua jo muutaman askeleen taakse ja molemmille sivuillekin. Eli jospa nyt muistaisin treenata näitä kaikkia juttuja kotonakin.

Sitten oli taas valtava jännityksen paikka luoksepäästävyyden kanssa. Pyysin Jalon sivulle ja namitin. Tuija käveli aika lähelle viereen, ja Jalo pysyi paikoillaan! Sitten Tuija kyykistyi, Jalo pysyi paikoillaan ja Tuija nousi pois. Vau. Otimme vielä uudelleen. Nyt Jalo vähän kavahti Tuijan kyykistymistä mutta pysyi suunnilleen paikoillaan, vähän se pakitti, mutta pysyi istumassa. Ja sitten ihan lopuksi Tuija sai vielä koskeakin Jaloa! Wohoo, mikä edistys ja mikä helpotus! Toivon, että tämän myötä tämäkin juttu alkaisi luistaa, kun varsinainen peikko on kertaalleen selätetty.

Viimeisenä teimme nopean paikkamakuun. Mitenköhän muuten saisi treenattua maahanmenoa nopeammaksi? Vinkkejä? Nyt Jalon makuulle meno on melkoisen laiska. Päätin, että otan vain muutaman askeleen Jalon eteen. Jalo makasi ja katsoi minua, tai niin ainakin luulen, itsehän tuijottelin seinää. Kävin kahdesti palkkaamassa ja kehumassa Jalon. Ja arvatkaa mitä?! Se pysyi makuulla sen kaksi minuuttia!

Oli kyllä mahtavimmat tokotreenit, mitä meillä on tähän mennessä ollut!