Ups, nyt on kaikkien muiden kiireiden lomassa vähän jäänyt tämän blogin päivittäminen. Asiaa olisi enemmänkin, mutta aloitetaan nyt jostain, tässä tapauksessa rally-tokosta, jonka aloitin viime keskiviikkona Jekun kanssa Tuijalla. Olin aiemmin ollut hieman epäileväinen rally-tokon suhteen, en oikeastaan edes tiedä, että miksi. Ajattelin kai sitä liian sellaisena hilipatihippaapippaana. Sitten taannoisella temppu- ja aktivointikurssilla huomasin, että Jekku tekee mielellään tokotyyppisiä juttuja, mutta itse toko ei sille kuitenkaan sovi. Ja siitä se ajatus sitten lähti...
Päätin ilmoittaa Jekun kuuden kerran rally-tokokurssille. Ajattelin, että Jekku ansaitsee myös jotain kivaa tekemistä ihan kaksin minun kanssani. Vaikka meillä on agility, on kiva tehdä jotain muutakin välillä. Rally-tokosta tiesin etukäteen varsin vähän. Jonkinlainen käsitys minulla oli, että kentällä/radalla on kylttejä, joiden mukaan pitää toimia.
Kurssilla on kaikentasoisia koirakkoja, joten eka kerta aloitettiin sillä, että Tuija tsekkasi, miten kukakin tekee sivulle tulon ja seuraamisen. Meillä ei varsinaista ongelmaa ole, paitsi, että Jekku jää seuraamisessa vähän kauas. Toisaalta rally-tokon säännös sallivat 30 senttimetrin etäisyyden, joten ihan tiiviisti jalassa ei koiran tarvitse olla.
Ensimmäinen ongelma tuli, kun koira piti saada eteen istumaan, siis PK-tyyliin. Emme ole treenanneet tällaista lainkaan, enkä osannut arvatakaan, miten hankalaa tämä Jekulle olisi! Se sojotti vasemalle ihan koko ajan. Jos vaikka sainkin sen eteeni, se jäi kovin kauas, ja kun yritin korjata, Jekku vilahti vasemmalle. Sain Tuijalta ohjeeksi, että vapauttaisin Jekun aina oikealle, näin se hoksaisi, että myös muita suuntia on kuin vasen. Tätä olemme nyt kotiläksynä vähän harjoitelleet, mutta edelleen tuntuu aika vaikealta. Itselleni hankalinta oli keksiä tälle käsky! "Eteen" kun tarkoittaa meillä sitä, että koira lähtee minusta pois. Ja kun en muuta siinä keksinyt, otin tähän vähän tyhmän englanninkielisen sanan "front". Ei tunnu luontevalta, mutta kaipa siihen tottuu.
Lopuksi teimme pientä ratapätkää, missä lähdettiin perusasennosta, pysähdyttiin sivulle, pyörittiin 360 astetta vasemmalle, 270 astetta oikealle ja sitten päinvastoin. Tämä sujui melko kivasti, kunhan muistaisin, että kannustaisin Jekkua ja kälättäisin sille. Hieman hankalaa, kun on tällainen harrastusten sekakäyttäjä: tokossa pitäisi olla hiljaa ja eleetön, agilityssa sanallisesti kannustaa ja sitten taas rally-tokossa sekä käsimerkein että äänellä kannustaa.
Ihan hauskalta nyt ekan kerran perusteella tuo rally-toko vaikutti! Jekun kanssa on kyllä kiva tehdä tällaista nopeatempoista lajia, kun sillä oli ihan tekemisen meininki päällä koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti