Onnistumisen iloa

Voi, kylläpä torstain treeneistä jäi hyvä fiilis! Oma kouluttajamme oli pois, joten yhdistimme voimamme toisen ryhmän kanssa ja treenasimme toisen kouluttajan kanssa. Tämä kouluttaja tosin oli meille tuttu jo ihan ensimmäisistä agilitytreeneistämme Kääpiökoirayhdistyksessä.

Rata oli melko simppeli; se oli aika suoraviivainen, eikä mitään erityisiä ohjauskuvioita tarvinnut miettiä. Eräältä hypyltä piti tehdä takaaleikkaus A-esteelle, mutta Jekku kun on niin A-esteorientoitunut, ei siinäkään ollut mitään hankalaa meidän kohdallamme.

No okei, rata alkoi takaakierrolla, jossa ensimmäisellä yrittämällä ohjasin huonosti, ja Jekku ryntäsi selkäni takaa keinulle. En ehtinyt tehdä tai sanoa mitään, kun keinu oli jo kallistumassa, Jekku pelästyi ja hyppäsi pois. Otimme keinun pari kertaa sitten niin, että pidimme kouluttajan kanssa keinusta kiinni ja laskimme hitaasti ja varovasti alas samalla kehuen ja palkiten Jekkua. Toivotaan, että mitään kammoa ei jäänyt.

Kun tuosta alun keinukatastrofista selvittiin, loppu olikin sitten jo pelkkää iloittelua. Ja kuulkaas, minä oikein juoksin! Tästä treenistä jäi oikeasti niin hyvä olo, että olisin suonut, että juuri tämä treeni olisi videoitu. Näkisi kerrankin, miten vauhdissa löytyy (tai siltä minusta tuntuu, videolta se tietysti saattaisi näyttää samanlaiselta lönköttelyltä kuin ennenkin). Mutta ainakin itse olin ihan hengästynyt loppuun päästyämme. Renkaankin Jekku teki juuri niin kuin piti.

Kepeilläkin tuli hieno onnistumisen elämys! Niissä oli pleksit, jotka aiemmin ovat tuottaneet ongelmia sikäli, että Jekku on yleensä mennyt joko niiden yli tai ali. Jos ohjaan sitä kädellä menemään oikeat välit, se kyllä sujuu jotenkuten. Nyt otimme vain kuusi keppiä ja kokeilimme niin, että kouluttaja oli namialustan kanssa lopussa, ja minun piti vain kulkea vierellä kehuen ja vain äänellä ohjaten. Ja se onnistui! Pari kertaa pääsimme kepit niin, että Jekku meni ne niin kuin pitikin, ja minäkin pidin käteni kurissa! Jes! Tätä pitäisi päästä treenaamaan kaikessa rauhassa ja jonkun avustajan kanssa. Vielä mennee kuitenkin hetki ennen kuin saan oman avaimen hallille ja pääsen itsekseni treenaamaan.