Sydämentykytyksiä

Lauantaina koin aamulla melkoisia sydämentykytyksiä. Noustessani sängystä huomasin Jekun pedillä jotain pinkkiä ja uudelleen muotoiltua. Aavistin jo pahaa, mutta pakottauduin sydän läpättäen lähemmäs. Tuo pinkki ja uuden muodon saanut objekti oli purentakiskoni kotelo. Seuraava ajatukseni oli, että missä purentakisko on, ja millaisen uuden muotoilun se mahdollisesti on saanut. Kädet täristen kurkistin oletettavimpaan paikkaan, eli sängyn alle. Siellähän se kisko oli. Mutta sille ei ollut käynyt kuinkaan! Mikä onni ja helpotus! Olisi tullut melko kallis paukku. Mies arveli, että kisko on sen verran kovaa materiaalia, ettei Jekku ollut pystynyt tekemään sille mitään. Niin tai näin, pääasia, että itse kisko oli vahingoittumaton. Vähän kyllä harmittaa kotelon tuhoutuminen, se oli niin nätin pinkkikin.

Mieleeni tuli taas, että kyllä on Jekku niin äitinsä poika. Iitahan on myös muistaakseni tuhonnut jonkun purentakiskon.

Jekku oli myös lääkinnyt itse itseään syömällä parit tabletit Canikuria. On se kumma: kun Canikuria yritettiin tarjota tosi tarpeeseen, ei se kelvannut mitenkään. Nyt, kun Jekku saalisti sen itse, se oli maistunut.

Niin, sekä purentakisko koteloineen että Canikurit olivat keittiön pöydällä, josta Jekku on ne sitten yön pimeinä tunteina itselleen keplotellut. Kaikki tavarat pyrimme sijoittelemaan niin, ettei Jekku niihin yllä, eikä se edes kaikesta ole kiinnostunut. Välillä jotkin jutut sitten jäävät liian tyrkylle näköjään. Edelleen kaipaisin vinkkejä siihen, ettei Jekku varastelisi pöydiltä tavaraa. Ennen pitkää tämä tulee vielä kalliiksi.