Otsikko lupaa ehkä liikoja, ei noita kumpaakaan nyt niin paljoa ole ollut, mutta samapa tuo.
Eilen oltiin taas ATT:lla epiksissä. Mietin taas, että mennäkö vai ei. Järki sanoi, että kannattaisi mennä, kun tilaisuus kerran on. Kisatilanteita ei varmaan voi liikaa treenata. Tunne oli vähän eri mieltä menemisestä: että kannattaako sinne nyt mennä sössimään. Mutta sitä vartenhan epikset on, että siellä voi nimenomaan sössiä ihan huolella!
No, lopputulos itseni kanssa keskusteluista oli, että menimme. Kyllä kannatti. Moitteettomasti ei mennyt, mutta olen silti todella tyytyväinen Jekun suoritukseen. Huomaan, että minua jännittää tavattomasti se, muistanko radan. Taas ollessani lähtöpaikalla katsoin esteitä ja muistin neljä ekaa. Pelkäsin, että sählään ja menen väärin. Tuo on siis sellainen, mitä jotenkin pitäisi treenata, en vain tiedä, että miten. Kai se varmuus tulee ajan myötä ja tekemällä ja harjoittelemalla.
Jekku meni hienosti neljä ekaa estettä: kaksi hyppyä, putki ja hyppy. Tuolta putkesta se meinasi lähteä haahuilemaan eri suuntaan; en ilmeisesti tarpeeksi hyvin merkannut, mittä olen. Oma ohjaamiseni taisi vähän herpaantua siinä kohtaa, enkä vetänyt hypyn jälkeen Jekkua tarpeeksi lähelle itseäni, vaan se hyppäsi väärältä puolelta estettä (muistaakseni). Kahden esteen ohi se posotti, mutta en jäänyt niitä korjailemaan. Loppurata meni oikeinkin hyvin. Olen myös oikein tyytyväinen valitsemaani vaihtoehtoiseen ohjauslinjaan. Radan kaksi viimeistä estettä olivat putki ja hyppy. Suurin osa taisi ohjata koiran putkeen takaaleikkauksella, mutta itse en tohtinut. Juoksinkin sitten putken toista puolta viimeiselle esteelle ja sain onneksi Jekun kääntymään heti sinne. Virallisia tuloksia ei ole vielä tullut, mutta olin katsovinani, että meille tuli virhepisteitä 25 ja aika jäi miinukselle, mikä ainakin on hyvä juttu. Kaikenkaikkiaan siis kokemuksesta jäi oikein hyvä fiilis. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti