Helmikuu helähti jotenkin yllättävän nopeasti ohi, vaikka toisaalta kuukausi tuntui pitkältä, paradoksaalista. Blogikin on ollut ihmeellisen hiljainen. Pidimme jonkin verran treenitaukoa vähän niin kuin hiihtoloman merkeissä. Nyt taas on toimintaa ollut ja sitä on lisää tiedossa.
Viime sunnuntain agilitykisoista kerroinkin jo ihan tuoreeltaan. Kisoja edeltävänä lauantaina olimme Jalon kanssa taas mudiporukalla tottistelemassa. Tein muutamassa pienemmässä pätkässä liikkeitä. Ihan alkuun otimme porukalla paikkamakuun. Minun pitäisi tämä nyt pilkkoa pienempiin palasiin selkeästi. Jalo jää ihan kivasti, mutta ei malta olla pitkään paikoillaan. Itselleni iskee ahneus kun mietin, että jospa se nyt olisi edes sen reilun minuutin. Pitäisi nyt varmaan ottaa lyhyinä pätkinä tuota ja käydä palkkaamassa.
En muista, olenko kirjoitellut maahan menosta, olen kai. Nyt, kun olen keksinyt tehdä sitä leikin varjolla, alkaa maahanmenoonkin tulla napakkuutta. On muuten aika hienoa huomata, miten koiran toimintaa saa muutettua ja parannettua, kun löytää uuden ja vaihtoehtoisen keinon tehdä! Jalolle ei selkeästi toimi sellainen hitaasti ja matalasti sanottu "maaaaahannnn", vaan reipas, napakka ja lyhyt "maahan!". No, eipä noita oikein auki voi kirjoittaa.
Teimme myös estehyppyä. Voi, miten tuo lähtee innolla! Nyt pitäisi saada malttia, että Jalo malttaa ottaa perusasennon ennen hyppyä. Nyt se oli ihan tärinnöissään, että milloinmilloinmilloin pääsee loikkaamaan. Liikkeestä seis otti nyt myös hieman edistysaskeleita. Jee!
Huomenna on taas muditottista. Tällä kerralla saamme jonkun kouluttamaan rally-tokoa. Ihan kiva kokeilla, miten tuo laji sujuu Jalon kanssa.
Ja tästä pääsemme Jekun treeneihin. Maanantaina oli rally-tokoa. Tauko ei kyllä ihan aina tee terää Jekulle. Se on niin intopiukassa, ettei kunnolla malta keskittyä. Nytkin tekemisemme oli kovin irtonaista ja holtitonta jotenkin. Kuten se oli eilen agilitytreeneissä. Voi itku. Jekku oli aivan villi ja irti. Pitkästä aikaa se koitti oikein toden teolla varastella A:lle ja puomille. Kepit meni kerran hyvin, sitten alkoi tökkiä. Takaakierrot tökkivät koko ajan. Puuh. Ei todellakaan parasta mahdollista esitystämme, vaikka rata näennäisen helppo olikin. Pitkästä aikaa piti vähänä purra hammasta, että jaksoin jatkaa treeniä. Tuli epätoivo. Ei ole pitkään aikaan tullutkaan. Onneksi ryhmä on niin ylivertaisen mukava, että pääsin kuitenkin hyvillä mielin lähtemään kotiin.
Yritän jossain vaiheessa saada tänne videoita niistä Jekun kisoista (jos ne nyt ketään kiinnostavat) ja palaan ehkä huomenna kommentoimaan Jalon rally-tokoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti