Rallittelua

Tänään Jalokin pääsi kokeilemaan rally-tokon saloja mudiporukalla. Saimme niin sanotusti omien joukosta kouluttajan ihan tätä tilaisuutta varten. Itse olin kyllä tyytyväinen, että olin saanut jo vähän kosketusta lajiin Jekun kanssa. Kouluttaja totesikin, että vähän hankala kahteen tuntiin tunkea se, mikä normaalisti käytäisiin kuudessa tunnissa läpi. Mutta hyvin homma hoitui, ei siinä mitään. Itse olen sen verran hitaasti lämpiävä joissakin asioissa, että en ehkä olisi saanut jutusta kunnolla irti ilman pohjatietoja.

                                                              Kaksi lähes samaa kuvaa hieman eri kohdista. Mutta perusasento on aika kiva, eikö!?

Jalon kanssa oli taas kivaa tehdä! Rally-tokossa keskeistä on kuitenkin perusasento ja seuraaminen, jotka molemmat alkavat nyt olla kivoissa kantimissa. Jalolta sujuu myös eteen tuleminen paremmin kuin Jekulta! Kompastuskivi tosin on molemmilla pojilla sama: pysyminen istumassa tai maassa ohjaajan kiertäessä koiran ympäri. Teimme aluksi ihan vain irrallisina harjoituksia, ja silloin Jalo pysyi ihan kivasti istumassa, maassa ei niinkään. Nyt kun olen saanut napakkuutta maahanmenoon, on pysyvyys kärsinyt. Siis, että Jalo meinaa ponkaista sitten ylöskin sillä samalla vauhdilla. Huoh.

Lopuksi kouluttajamme Anni teki pienen radan, jonka jokainen pääsi sitten vuorollaan tekemään. Muuten sujui siis kivasti, mutta Jalolta ei sujunut nyt istuminen minun kiertäessäni ympäri. En jäänyt sitä siinä radalla sitten sen kummemmin enää hinkkaamaan. Muut kohdat Jalo teki ihan kivasti ja pysyi kontaktissa. Huomautuksen sain siitä, että remmi oli liian tiukalla (kuten Jekunkin kanssa).

                                Vähän ehkä hämärä ja epätarkka kuva, mutta kuvakulma on kiva. Tässä näkyy mielestäni ihan kivasti Jalon asento sen seuratessa. Ei huono.

Treenien päätteeksi Jalo pääsi vielä vähän riekkumaan Rauha-siskonsa kanssa. Kivaa tuntui olevan. On niin ihanaa tuoda kotiin väsynyt mudi!

Kaikki kuvat: Eeva-Stiina Hatakka