Kesälaitumilla

Olemme koko konkkaronkka edelleen ihan kesälaitumilla. Viikonlopun vietimme Savossa eräällä huvilalla. Tai no, Jekku jäi Turkuun äitini luokse, Jalo tuli kanssamme mökille, mutta Romu oli tilattu Saareen Miehen isän kaveriksi. Kaikki ovat Romuun aivan kovin ihastuneita, enkä kyllä ihmettele. Olen itsekin ihan hullaantunut siihen koiraan; miten joku voikin olla niin vilpitön ja ihmisläheinen.

Ilmat hellivät meitä koko viikonlopun, joten vietimme aikaamme pääsääntöisesti ulkotiloissa. Lauantain makasimme lähinnä laiturilla. Jalo pääsi siis polskimaan veteen aivan mielin määrin. Se on ihan kyltymätön hakemaan keppiä vedestä. Sille ei tosin kelpaa ihan mikä tahansa tikku, vaan kunnon klapi sen olla pitää. Jalolla näyttäisi olevan myös suojelu- ja pelastusviettiä: kerran se hyppäsi laiturilta veteen, kun minä olin uimassa, ja kun eräs vieras mies tanssitti minua, Jalo tuli heti väliin. Muuten Jalo oli tarkkailijan roolissa ja se vain seurasi ympäristöään. Se totteli hienosti, eikä karannut naapurihuvilan puolelle, vaan jäi omalle puolelle rapuille haukkumaan. Paikalla oli myös 12 viikkoinen welsh corgin pentu, ja Jalosta ja siitä tuli heti kavereita. Jalo sai useammaltakin ihmiseltä erityismaininnan siitä, miten se osasi olla kertakaikkisen hienosti pennun kanssa. Se ei jyrännyt pentua, vaan kävi maate, jotta pentu sai kiipeillä sen päällä. Kun pentua väsytti, Jalo antoi sen olla rauhassa.

Tällä hetkellä kokoonpanomme on sellainen, että Jekku on minun ja Miehen kanssa Miehen vanhempien talolla, Jalo ja Romu puolestaan jäivät Miehen vanhemmille Saareen. Veljekset saavat nyt telmiä siellä kaikessa rauhassa, Miehen vanhemmat saavat nauttia (?) koirien seurasta, ja Jekku saa laatuaikaa meidän kanssamme. Jekku tuntuu olevan äärettömän iloinen saamastaan huomiosta. Se on jotenkin pirteämpikin nyt.

Olen tehnyt Jekun kanssa pihatottista, ja vitsit miten hyvällä vireellä se hommia tekee! No okei, tekeminen ei ehkä ole ihan millilleen hiottua; Jekku ei esimerkiksi tule sivulle ihan niin tiiviisti kuin voisi ja pitäisi ja seuraamisessakin se pitää pientä väliä, eikä ole liimaantuneena jalkaani. Uudempina juttuina olemme tehneet seisomista, tai siis pysähtymistä liikkeestä, samaten maahan menoa liikkeestä.

Ilmoitin Jekun nyt sitten syksyksi tokon alokasluokan kurssille. Eilen juttelin ystäväni kanssa, joka harrastaa rally-tokoa. Mietin, olisiko kenties se sitten enemmän meidän juttumme, kun siinä kuulemma se seuraaminen ei ole niin millin tarkkaa. Mutta katsotaan tuo tavallinen kurssi nyt ensin. Huomenna ajattelin mennä pitkästä aikaa agilityhallille. Katson sitten vähän huomisen perusteella, miten agilityn parissa jatkamme.