Pennut aloittivat, tuomarina oli Anu Väinölä. Hän oli todella tarkka. Ehkä jopa vähän vähemmän tarkka olisi voinut olla. Pentuja seisotettiin todella, todella kauan paikoillaan, eli vähän vähempikin olisi riittänyt. Romu ei oikein jaksanut seisoa. Sen liikkeet ovat edelleen hyvät, tosin nyt se välillä vauhkoontui, kun huomasi, että sen takanakin juoksee koira! Hui kauhia. Se myös arasteli ihan todella paljon tuomaria, varsinkin, kun tuomari halusi tsekata kivekset. Mutta hyvää treeniä tämä oli. Me emme sijoittuneet, mitä en varsinaisesti ihmettele. Joukossa kun oli huomattavasti valmiimpia pentuja. Tässä Romun saama arvostelu:
"7 kk. maskuliininen nuori uros, joka tarvitsee aikaa. Kauniin värinen turkki, joka vielä pentumainen, kaunis pää, hyvä tumma pigmentti, kauniit silmät ja korvat. Esiintyy iloisesti, mutta tarvitsee harjoitusta sekä esiintymiseen että vieraan kosketteluun.
Sitten odotimme, odotimme ja odotimme vielä vähän lisää, että alkaisi pienten aikuisten koirien kehä. Hetken jopa harkitsin, että pitäisikö vain lähteä pois. Romu tuntui olevan vähän stressissä kaikesta hälinästä. Mietinkin, että pitäisi mennä sen kanssa seuraavaan mätsäriin ihan vaan katselemaan. Voisimme istua jollakin penkillä ja vain seurata menoa. Päätimme kuitenkin jäädä hamaan loppuun asti. Hyvä niin, sillä Romu alkoi rentoutua! Seuranamme oli Luupäistä Demi ja Hani omistajineen, ja Romu antoi heidän molmepien silittää itseään ihan rennosti. Romu myös hyppäsi Katin viereen penkille istumaan.
Pitkä odotus palkittiin, kun Jekun kehä lopulta alkoi. Koiria luokassa oli suunnilleen 28. Ja koska osallitujia oli niinkin paljon, koirat otettiin kehään ensin kahdessa erässä. Ensin tuomari siis katsoi noin yleisesti molemmat porukat seisomisineen ja liikkeineen, sitten hän aloitti yksilöarvostelun. Alkoi olla jo todella kuuma, ja yritin olla niin, että Jekku pääsisi varjoon. Olimme luokkamme viimeisinä, joten saimme odottaa yksilöarvostelua melko kauan. Tuomari tutki Jekun ja katsoi liikkeet. Sitten hän otti kehään ensin ekan erän, josta valitsi muutamia koiria jatkoon. Jatkoon tästä porukasta pääsi muiden mukana Demi. Toisesta ryhmästä hän valitsi jatkoon muiden mukana meidät. Sitten piti vielä hetki jaksaa seistä ja liikkua. Jekku alkoi olla kuumissaan ja väsynyt, joten jouduin oikein kannustamaan sitä, että jaksaisi hetken vielä. Lopulta tuomari valitsi vielä neljä koiraa, jotka sijoittuisivat. Ja me pääsimme tuohon ryhmään ja sijoituimme kolmansiksi! Jee! Kannatti siis odottaa! Tuomari oli ihana Krista Karjaluoto, ja tässä vielä Jekun arvostelu:
Iloinen ja ryhdikäs esiintyjä. Kaunis pää, korvat ja häntä. Hyvä ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä kiiltävä turkki. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti.
Voi jee, olen niin iloinen tuosta arvostelusta. Jos käyttäisin hymiöitä tai sydämiä, nyt olisi niiden paikka.
Ja Jekku siis liikkui oikein hyvin omasta mielestänikin. Kunpa se esiintyisi noin sitten tulevissa virallisissakin näyttelyissä!
Vähän ehkä kaduttaa, että ilmoitin Romun sinne pentunäyttelyyn. En ehdi siihen mennessä totuttamaan sitä tarpeeksi esiintymiseen. Aloin myös miettiä, että mikä pakkomielle minulla on ollut saada koirat pennusta asti näyttely- ym. valmiuteen. En tiedä noista mudeista, mutta Jekku alkaa ainakin vasta nyt, 3-vuotiaana, olla valmis esiintymään ja tekemään. Ehkä voin ottaa rauhallisesti noiden pentujen kanssa, sillä onhan tässä harrastusvuosia jäljellä.
Lopuksi vielä kuva lentävästä unkarilaisesta.
Kuvista kiitos, taas kerran, Kati Horne-Kososelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti