Oi, tätä fiilistä olen kaivannut, kun tekemisessä on meininkiä ja riemua! Näin oli tänään agilityssa. Lähdin hallille treenaamaan lähinnä keppejä. Ne kun ovat kontaktien, keinun ja oman ohjaukseni ohella yksi murheenkryyneistämme (joita ei näköjään olekaan ihan vähän, huoh). Ajattelin, että omatoimitreenauksella keskittyisin noihin muihin, omaan ohjaukseen sitten odotan vinkkejä, kun ryhmätreenit taas jatkuvat. Suunnitelma siis on, että tekisin vaikka vuorotellen aina yhtä juttua vähän enemmän yhden treenikerran aikana.
Tänään oli siis keppien vuoro. Alkuun tein vähän hyppy-putki -rallattelua, jotta sain sytyteltyä Jekkua tekemiseen. Sitten laitoin keppeihin pleksit, ensin melkein kokonaan, sitten lopuksi vain alkuun ja loppuun. Pleksien kanssa Jekku tekee varmasti ja vauhdilla. Nyt keskityin hakemaan vähän eri lähestymiskulmia, mutta sitten hajosi pakka. Okei, eli ei vielä sitten oteta sellaista harppausta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain ohjattua nyt molemmilta puolilta ja lopulta vähän itse erkaantuenkin. Olen myös alkanut heittää palkkanamia eteenpäin, jottei Jekku siis saisi sitä kädestäni. Vitsit, tässähän alkaa palaset loksahdella taas vähän kerrassaan kohdilleen. Niin, alkuun siis oli pleksit kokonaan, sitten vähensin niin, että ne oli vain alussa ja lopussa. Jekku ei hämääntynyt keskikohdan pleksien poistosta, vaan teki, kun oli vauhtiin päässyt. Jes! Seuraavalla kerralla yritän varmaan heti niin, että laitan vain alkuun ja loppuun. Ne pitäisi kyllä mahdollisimman pian saada nekin pois.
Vähän teimme myös keinua. En tajua, mikä siihen on tullut, että Jekku arastelee sitä. Se teki kerran kyllä lentokeinun, mutta ei Jekun tapana ole ollut pienistä niin pelästyä. Nyt se kyllä lähtee keinulle vauhdilla mutta huomatessaan, ettei olekaan A:lla tai puomilla, se alkaa hidastaa. Ja kyllä, keinulle on ihan oma käslynsä, että sen puolesta ei pitäisi olla epäselvää. En oikein tiedä, mikä olisi paras keino keinuun totuttamiseen. Nyt tein niin, että kannustin Jekku tulemaan eteenpäin, heijasin keinua ja samalla annoin makupaloja. Tähän täytyy vielä kysyä vinkkejä joltain taitavammalta.
Vuoden alussa asetin tavoitteeksi, että pääsisimme starttaamaan virallisissa kisoissa tämän vuoden puolella. Tämän tavoitteen täyttäminen tuntuu juuri nyt vähän epätodennäköiseltä. Sitten oivalsin, että väliäkö sen. Jekku on kuitenkin vasta 3-vuotias, joten aikaa kisaamiseen on vielä vuosia. Ehkä kaiken ei tarvitsekaan tapahtua nyt juuri heti. Samalla tämä oli oivallus Jalon kanssa tekemiseen. Miksi ottaa paineita siitä, että nuori koira koheltaa. Antaa sen koheltaa. Ehtiihän senkin kanssa vielä! Tämän tajuamiseen auttoi se, että huomaan, että nyt 3-vuotiaana Jekun keskittyminen ja tekeminen alkaa olla kohdillaan. Tietysti on rotuja, joiden edustajat tekevät kuuliaisesti hommia pienestä pitäen. Omat rotuni eivät nyt vain satu olemaan sellaisia. Että helpotti tällainen pieni uusi idea ja ajatus. Olisi tämä kai pitänyt tajuta jo aiemmin, mutta blondi mikä blondi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti