Kyllä taas on ollut nimi niin enne, ettei mitään määrää. Olisi pitänyt ajatella vähän pidemmälle... Nimittäin käytin Romua lääkärissä. Taas. Tällä kertaa syynä oli ontuminen. Se on ontunut joitakin päiviä jo. Ensin ajattelimme, että se on ehkä venäyttänyt jalkansa tai muuta sellaista, kun se nyt koheltaa Jalon kanssa ympäriinsä. Mutta kun ontuminen ei vaan mennyt ohi, ajattelin, että parempi se on käydä lääkärillä näyttämässä.
Lääkäri pyysi meitä ulos, jotta näkisi paremmin Romun liikkeet. Yllätys yllätys, se ei ontunut juuri ollenkaan. Lääkäri alkoi sitten tutkia tarkemmin. Hän kokeili liikuttaa jalkaa ja kopeloi koko selkärangan ja venytti niskaa. Sanoin, että kynsiä leikatessa se aristi, kun otti tassusta kiinni, että voisiko vika olla varpaissa. Ja sieltähän se sitten löytyi: varpaiden välissä oli selkeästi kipeä kohta, jossa oli pieni paukama. Lääkäri arveli, että siinä on jokin vierasesine. Romu rauhoitettiin ja asiaa alettiin tutkia. Lopulta otettiin vielä röntgenkuvatkin. Ei mitään. Vierasesine on mitä ilmeisemmin ollut ja mennyt. Hoidoksi haavan huuhtomista Betadinella ja lääkevoidetta. Toivottavasti se sillä sitten hoituisi.
Tulimme tunti sitten kotiin, mutta Romu on edelleen ihan taju kankaalla. Kyllä se muutaman askeleen otti mutta lösähti sitten taas maate. Se myös vähän murisi Jalolle, kun Jalo yritti sitä lähestyä. Jalo puoletaan on ihan huolissaan veljestään; se vinkuu ja katselee ja kiertelee nukkuvaa Romua. Hellyttävää.
Taidamme olla oikein varsinaisia vakuutusyhtiön lempiasiakkaita. Ja seuraavan koiran nimeksi tulee sitten vaikka Qwerty, tai jotain muuta, mikä ei merkitse mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti