Treffeillä ja pentukoulussa

Sunnuntaina oli huhtikuisten treffien aika. Paikalla taisi olla ihan ennätysyleisö! Mukavaa, kun oli niin paljon porukkaa, myös uusia kasvoja, joita ei ennen treffeillä ole ollut. Pitkästä aikaa nähtiin myös Jekun sisko Stara. Jekun osalta treffit olivat tällä erää ehkä hieman tylsät: se joutui nimittäin olemaan kiinni lähes koko ajan, sillä yksi nartuista aloitteli juoksuaan, ja pojat sitten olivat ihan kuuroina sen kimpussa. Totesin, että on parempi, että nappaan Jekun hihnaan. Kun on juoksuinen narttu kiikarissa, Jekku menettää kuulonsa ihan heti välittömästi. Mutta Jalolla sentään oli hauskaa! Tosi reippaasti se paineli menemään joukon mukana. Katin ottamiin kuviinkin päätyi vain Jalo, Jekku kun tosiaan oli kiinni. Treffit siirtyvätkin nyt sitten taas kesäaikaan, eli keskiviikkoihin. Ja meillä on tietysti juuri silloin agilitya Jekun kanssa. Hitsin hitsi. No, ehkä sieltä voi sitten sen pari kertaa olla poiskin.




Kuvat Kati Horne-Kosonen

Jalo oli ihan oletettavastikin sippi treffien jälkeen. Harmi vaan, että se ei voinut jäädä lepäämään laakereilleen, sillä oli pentukurssin eka kerta. Sikäli ei ehkä paras mahdollinen peliliike mennä treffeille, mutta toisaalta halusin sosiaalistaa taas Jaloa muiden koirien kanssa ja suoda sille mahdollisuuden kirmailla vapaana. Hetken se sai kotona levyttää, kunnes piti taas rientää. Menimme siis Tuijan koirakoulun pentukurssille. Vähän jännitti, mitä tuleman pitää.

Ihan kunnialla Jalo minusta selviytyi. Ensimmäisenä koitoksena oli Tuijan lähestyminen. Hän siis halusi käydä katsomassa kaikkia koiria. Kun sanoin Jalon arastelevan, hän pyysi minulta makupaloja. Tarkoitus oli, että hän antaisi ne Jalon nähden takaisin minulle ja minä sitten Jalolle, jotta Jalo ymmärtäisi vieraan ihmisen olevan ihan jees. Tätä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, sillä Jalo ampaisi syömään makupalat suoraan Tuijan kädestä. Kotona kuitenkin voisi jonkun vieraan kanssa kokeilla tuota.

Seuraavaksi sitten jokainen sai vuorollaan esittää, miten palkkaa koiraansa. Käskin Jaloa istumaan, annoin namin ja kehuin, vapautin ja kehuin taas. Metsään meni. Sain palautetta, että ensinnäkin olen taas liian säpäkkä: voisin kuulemma olla vähän hillitympi kehuissani. Sanallinen kehu pitää tulla ensin, sitten vasta makupala. Ja vapautuksen pitää olla ihan neutraalilla äänellä sanottu, silloin ei enää innosteta koiraa. Olen tyytyväinen saamastani palautteesta. Taas asioita, joita en ole tullut ajatelleeksikaan.

Palkkauksen jälkeen vuorossa oli kielto. Namialustalle laitettiin nameja, käveltiin koiran kanssa ohi, ja kun koira otti suunnan kohti nameja, piti kieltää. Tämä sujui meidän kohdallamme hyvin pari kertaa. Sen jälkeen Jalo ei enää edes yrittänyt mennä lähelle namialustaa kun tiesi, ettei sieltä heru mitään. Keskeytimme harjoituksen siihen. Lopuksi treenasimme vielä katsekontaktia. Täytyy myöntää, että en ole sitä aiemmin juuri tehnytkään. Hyvä, että sekin tuli kuvioihin nyt. Kivasti Jalo jaksoi tehdä ja keskittyä. Saa nähdä, millainen se on ensi viikolla, jos en väsytä sitä ennen pentukoulua.