Tänään alkoi siis Jalon pentuagilitykurssi. Odotin sitä jo melko malttamattomasti, joskin vähän jännittyneenäkin. Ensimmäinen jännityksen aihe oli, miten löytäisin perille Purina Centeriin. No, ihan hyvin minä sinne löysin. Otin Jalon autosta ulos, ja samaan aikaan viereisestä autosta lähti lämmittelemään muutamakin koira. Noiden koirien omistaja kommentoi heti jotain suloisesta mudista. Kun käännyin katsomaan, tämä kyseinen nainen jatkoi kysymällä, mistä kennelistä Jalo on. Kerroin, ja hän jatkoi kysymällä Jalon vanhemmista. Ja sitten kuultuaan, että Jalon isä on Reko, hän totesi, että tuttu tyyppi! Kuulemma ovat ainakin joskus treenanneet yhdessä. Ihan en täysin pystynyt keskittymään keskusteluun, kun piti pitää Jalo aisoissa. Mutta totesinpa vaan, että pieni on maailma!
Niin, jos en aiemmin ole maininnut, pääsimme Elina Jänesniemen oppiin. Meitä ei pentukurssilla ole kuin kolme koirakkoa, ellei sitten yksi ollut ekalla kerralla pois. Aloitimme leikkimisellä. Elina kävi kiertelemässä, katselemassa ja kommentoimassa. Jalo leikki reippaasti, joten ei siinä sen ihmeempiä.
Alkuleikkien jälkeen pääsimme jo ihan tekemisen makuun. Ekana oli este. Pentuja ei tietenkään voi hyppyyttää, mutta maassa/matalalla olevien rimojen yli voi mennä siivekkeiden välistä. Itse istuin siinä siivekkeen takana, esteen suuntaisesti siis. Toinen käsi oli lattialla, ja nami oli kädestä tarjolla. Jalo yritti ensin minun ja siivekkeen välistä, sitten siitä siivekkeen rimojen läpi, kunnes pienellä avustuksella hiffasi kiertää esteen yli, mahtavien kehujen saattelemana toki.
Seuraavana vuorossa oli putki. Sillä välin, kun yksi koirakko teki putkea, muiden oli määrä treenata esteitä. Oli kolme eri tapaa tehdä, mutta ne eivät meiltä vielä oikein hyvin onnistuneet. Mutta ei sen niin väliä. Putkeen Jalo sen sijaan pujahteli ihan kiitettävästi! Elina piti Jaloa, kun minä heiluttelin lelua putken toisessa päässä. Parin onnistuneen kerran jälkeen siirryttiin siihen, että minä jätin lelun putken päähän ja lähdin ohjaamaan Jaloa putkeen. Tarkoitus siis oli, että Jalo lähtee ohjauksestani putkeen ja jää palkalle minun jatkaessani juoksuani eteenpäin. No, tästä päästiinkin sitten ensimmäiseen "ongelmaa", eli siihen, että Jalolla on melkoinen saalistusvietti! Jalo vilkaisi palkkaa, mutta lähti haukkuen ja vähän näykkienkin minun perääni. Lisäksi huomasin/huomasimme, että Jalo yrittää hyökiä myös muiden koirien ja ihmisten perään tuolla hallilla. Hyvä juttu on se, että asia tuli ilmi jo nyt. Nyt voin sitten alkaa kitkeä tuota hetimiten pois. Elina kommentoi kyllä positiivisesti, että saalistusviettinen koira on nopea, joten agilityn kannalta se on hyvä. Syytä huoleen siis ei ole, kunhan tähän tarttuu nyt.
Viimeisenä tänään teimme kontaktiharjoituksia. Koirien piti nousta kiikkuvalle laudalle, josta sitten pitäisi tehdä 2o2o. Jalo vähän epävarmuusteli kiikkulautaa, mutta sain sen 2o2o-asentoon kuitenkin. Ihan kiva, jos vaan omien käsieni koordinaatio vielä toimisi!
Oli kyllä kiva alku agilityyn tutustumiselle tämä kerta tällä tavoin! Vielä on onneksi neljä kertaa tätä lystiä jäljellä.
Huomenna on sitten Jekun vuoro päästä kentälle viikkotreeneissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti