Vesipeto

Jalosta on kehkeytynyt varsinainen vesipedon alku. Aurajoen vesi on ollut pari päivää todella korkealla jäiden lähdön seurauksena, joten lenkkipolultamme on päässyt ottamaan tuntumaa jokeen. Jalo on kiinnostuneena katsellut veden virtausta ja vähän tassuilla läiskytellyt veden pintaa. Parissa isommassa lätäkössä se on käynyt kahlaamassa ja hyppimässä. Joo, ei ole kivaa tuoda kuraista koiraa kotiin, enkä tiedä, onko nyt täysin ok antaa sen noin plutia, mutta ajattelin, että antaa lapsen toteuttaa itseään. Jekkuhan ei vedestä välitä ensinkään. Siksi siis ajattelin, että on hyvä, että Jalo lähestyy elementtiä rohkeasti. Eilen kävimme äitini luona, ja lähdin ulkoiluttamaan koiria läheiselle pellolle. Sielläkin Jalo bongasi ojan, jota pitkin se loiskutteli eteenpäin. Se on niin hassunhauskansuloinen pärskytellessään siellä.

Tänään vuorossa oli visiitti Miehen vanhempien luo. Pojat saivat telmiä pihalla kaikessa rauhassa. Sieltä suuntasimme suoraan pentukurssille. Jalo taisi olla vähän väsynyt jo päivän temmellyksestä, joten se otti hallilla taas oikein lunkisti. Se makoili edessäni ja välillä vähän vingutteli leluaan. On se kyllä ihana pentu! Se tuntuu myös nopealta oppimaan. Tiistaina alkaa sitten agilityn pentukurssi. Jännittää!