Facebookissa Suomen kennelliitto kysyi: mitä koirasi merkitsee sinulle? Kuten blogista on voinut ehkä päätelläkin, koirat merkitsevät minulle melkoisesti. Jos nyt noin lyhyesti vastaisin, sanon, että koirat ovat minulle ystäviä ja perheenjäseniä, rakkaita sellaisia. Melko kärkevästi voisin jopa todeta, että pidän koirista enemmän kuin useimmista ihmisistä.
Toivon koirilleni mahdollisimman hyvää elämää. Toivon, että pystyn huolehtimaan niistä niiden tarvitsemalla tavalla. Toivon, että koiristani kasvaa tasapainoisia ja yhteiskuntakelpoisia. Lisäksi toivon, että muutkin huolehtisivat koiristaan hyvin.
Koiranpäivää emme varsinaisesti viettäneet. Päivällä kävimme jokirannassa kävelemässä. Osa terasseista oli jo auki, ja Jalo keräsi ihastuneita naurahduksia koikkelehtiessaan keppi suussaan ihmisten ohi. Eräs turistipariskunta Tintån terassilla jäi juttelemaan ja kyselemään koirista. He kysyivät Jalon rotua ja totesivat, että Jaloa olisi voinut luulla sakemanniksi. Jalo näytti heidän mielestään varsinaiselta veijarilta. He kysyivät vielä koirien nimiä, ja kerroin heille vielä nimien merkityksetkin, että Jalo on vähän niin kuin noble ja Jekku niin kuin trick. Heitä huvitti, sillä kuulemma nimet sopisivat paremmin toisin päin. Oi, tietäisivätpä vaan! Illalla Jekku pääsi aksaamaan, ja Jalo sai oleilla kotona. Jekku ei ollut kyllä ihan parhaassa mahdollisessa vedossa. Se haisteli lattiaa ja liikkui vähän jähmeästi. Kouluttajakin totesi saman. Hän oli onneksi myös sitä mieltä, että väkisin ei tehdä. Kun näyttää, että joku juttu ei onnistu, siirrytään seuraavaan. Kuten sanottu: schipperke ei kestä toistoja. Lopuksi saimme sentään pari kertaa otettua sellaisen muutaman hypyn ja putken vauhtisuoran. Siinä Jekku lähti ihan kivasti sentään liikkeelle. Ihan hyvä mieli jäi tästä(kin) treenistä, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti