Kaikkeahan pitää kokeilla, eikö niin? Viime postauksessa jo mainitsinkin, että kokeilimme hierojan pakeilla käydessämme, mitä Jekku tuumaisi jumppapallosta. Ja sehän tykkäsi. Siispä ilmoittauduin doboon, jossa olimme tänään ensimmäistä kertaa. Hauskaa oli!
Olipa kiva pitkästä aikaa itsekin päästä tekemään lihaskuntoliikkeitä! En ihan rehellisesti sanottuna tiedä, milloin olisin viimeksi jotain tehnyt, siis ihan kunnolla ja oikeasti. Olisikohan noin vuonna 2010? Eli lienee aika tämänkin keski-ikää vääjäämättä lähestyvän tädin alkaa tehdä jotain!
Ensimmäinen liike oli Jekulle yksi vaikeimmista: se ei päässytkään heti pallolle, vaan sen piti kiertää palloa minun istuessani siinä päällä. Tämän jälkeen teimme sitten tunnin verran erilaisia harjoitteita. Välillä koira tasapainoili pallolla, välillä koirat lepäsivät ja omistajat jumppasivat. Myös se oli Jekusta aivan sietämätöntä, kun sidoin sen kiinni ja sen piti vain vierestä seurata, miten minä keekoilen sen pallon kanssa. Miten epäreilua, että hän päässyt koko ajan osallistumaan!
Jaksamisen(i) äärirajoille ei menty, mutta on kyllä sellainen olo, että jotain on tullut tehtyä. Teimme kuitenkin monipuolisesti eri lihasryhmiä: jalkoja, käsiä, vatsaa ja selkää. Huomenna, viimeistään ylihuomenna on selvillä, miten koville tämä ottikaan.
Jekku on aivan sippi, kerrankin! Itse olen tyytyväinen ja innostunut. Aion ehdottomasti jatkaa vielä jatkokurssille, sitten keväämmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti