perjantai 19. lokakuuta 2012

Tahdonvoimaa

Olimme eilen taas hierojalla Jekun kanssa. On sen kroppa kyllä kummallinen. Ensin se on ollut jumissa ties miten pitkään erilaisten vahinkojen seurauksena. Sitten se alkoi vetreytyä, aloitimme dobon, ja nyt se on sitten jumissa siksi, että lihakset ovat yllättäen kehittyneet yllättävästi. Hieroja totesi, että Jekun reisilihakset ovat hetkessä kehittyneet aivan valtaviksi. Huh. Katsotaan, mitä sunnuntaina näyttelyssä tuomari tuumaa asiasta. Äsken myös yllätin itseni miettimästä, että mitenköhän lauantain agility vaikuttaa Jekun liikkeisiin siellä näyttelyssä. Voi ei, ei minusta pitänyt tulla tällaista, joka miettii näyttelyissä esiintymistä näin tarkkaan! Ei se ole niin vakavaa, ei oikeastikaan ole!

Jekku on välillä vähän jääräpäinen (hehheh, kukaan ei varmaan olisi arvannutkaan). Hierojan se antaa kyllä käsitellä, mutta välillä tulee hetkiä, että se ponkaisee, tai yrittää ponkaista ylös. Sitten se rimpuilee ja räpiköi niin, että meillä on hierojan kanssa lähes täysi työ saada tuo 6,5 kiloa painava koira aloilleen. Eilen sitten ihmettelin, että mitenkä isojen koirien kanssa? Miten ne saa asettumaan? Nina siinä sitten vienosti tuumi, että eipä tällaisia vaikeuksia yleensä tai useinkaan ole. Että Jekku on kyllä harvinaisen kovatahtoinen ja itsepäinen, kun haraa vastaan. Sillä lailla. Nina myös kysyi, olemmeko käyneet luonnetestissä. No emme ole, mutta olen kyllä miettinyt, että voisi joskus mennä katsomaan, mitä siellä Jekusta sanotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti