lauantai 20. lokakuuta 2012

Eva Lacnakovan koulutuksessa

Tänään osallistuimme Jekun kanssa tsekkiläisen Eva Lacnakovan kurssille. Voi vitsit, miten mahtavaa! Kurssiaikamme oli klo 17-19, joten oli varsinaista lauantai-illan huumaa. Olen ihan fiiliksissä edelleen, vaikka en mitään yhtä ja erityistä ahaa-elämystä saanutkaan.

Teimme rataa kolmessa eri pätkässä. Hyvä ratkaisu sikälikin, että koirat saivat aina välillä hetken aikaa hengähtää. Siinä ehti käydä välillä verryttelemässä koiraa ja tulla sitten vielä seuraamaan muiden suorituksia.

Minä sain välillä Evan hyppimään tasajalkaa... Ei vissiin menneet ohjaukset ihan täysin putkeen aina. Kovasti tuli kyllä kehujakin vastapainoksi.

En tiedä, mikä palikka nyt loksahti paikalleen, mutta ikinä ennen ei ole tuntunut yhtä hyvältä. Evan mukaan myös näytti hyvältä. Radoilla oli muutamia vaikeita kohtia, joista olin varma, että Jekku ei tottele, vaan posottelee ohi. Ihmeekseni se kuitenkin suoriutui vaikeistakin kohdista ihan kohtalaisella kunnialla.

Eva hyppeli tasajalkaa siis siksi, että minä tein aluksi helppoihinkin kohtiin aivan liian monimutkaisia kuvioita. Näköjään minulle pitää melkein kädestä pitäen näyttää, miten ja mitä pitäisi tehdä, sitten kykenen siihen. Tiedän, että pitäisi oppia tekemään ratkaisut ihan itse, mutta tässä vaiheessa siinä on liian monta liikkuvaa tekijää. Jos saisin jotain ihan perusvarmuutta ohjaukseen, ehkä saisin siitä hiljalleen tehtyä omiakin ratkaisuja ohjauksen suhteen.

Lopuksi olisi saanut vielä kokeilla ihan koko radan tekemistä. Minä tein siinä vaiheessa ratkaisun, että lopetamme Jekun kanssa siihen. Ajattelin ensinnäkin, että Jekku vaikutti jo vähän väsyneeltä ja toisekseen parempi lopettaa, kun on vielä voitolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti