Onneksi eräs luupäistä oli aktiivinen ja postasi facebookiin kuvia kyseisestä puistosta. Siitä se ajatus sitten lähti. Että pitäisikö järjestää pienimuotoiset Luupäätreffit sinne. Ja mehän järjestimme. Meitä oli lopulta Demi&Hani, Nemo ja Jekku. Kivaa tuntui tyypeillä olevan. Nemo on Jekkua pari vuotta vanhempi uros, mutta ihan hyvin pojat juttuun tulivat.
Jekku juoksi vuoroin Demin, vuoroin Hanin perässä. Nemo alkoi kaivaa kuoppaa maahan, jota sitten Demi ja Hani vuoroin jatkoivat. Kun muut kolme olivat saaneet oman tinkinsä täyteen, jatkoi Jekku vielä hetken urakkaa. Viimeaikaisten sateiden seurauksena puistoon oli muodostunut isohko lätäkkö, tai melkein lammikko, jossa piti vähän jalkoja uittaa. Kukaan Luupäistä ei kuitenkaan sen enempiä intohimoja lutakkoa kohtaan osoittanut.
Oli kyllä kivat pienet treffit, täytyy treffata taas! Puisto sijaitsi ihan mukavalla paikalla. Plussaa oli myös se, että aitaukseen mentäessä oli ensin ns. "tuulikaappi". Eli aitaukseen mentiin kahden portin läpi. Porttien välissä koiran saattoi päästää irti, joten se pääsi vapaana sisälle puistoon. Tämä varmasti säästää monilta kiistoilta, joita syntyy, kun hihnassa oleva koira tulee aitaukseen. Pieni miinus puiston askeettisuudesta: siellä ei ollut oikein mitään. Alustakin oli puuhaketta ja isoja kivimöhkäleitä. Kivet olivat sitä luokkaa, etteivät varmasti tunnu kivoilta, jos koirat intoutuvat painiin niiden päällä. Täytyy silti olla tyytyväinen, että niinkin lähelle keskustaa on vihdoin saatu koirapuisto!
Kuvassa etualalla Hani, jota seuraa Jekku. Viimeisenä jonossa Demi.
Kuva: Kati Horne-Kosonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti