Harjoituskisat

Eilen oli sitten viimeinen varsinainen agilitykerta. Harmillista, olisi tuota jatkanut pidempäänkin. Meillä oli myös varsin kiva ryhmä, joten kurjaa, kun nyt porukka hajaantuu. Jekku vielä vähän aristaa tassuaan, mutta ajattelin, että menemme kuitenkin. Vuorossa kun oli kurssin päättävät harjoituskisat!

Kovin suurin odotuksin en ollut, olihan meillä ollut kolme viikkoa taukoa koko hommasta. Vähän jännitti, että mitä siitäkin tulee. Radalla oli 11 estettä, mutta kyseessä oli pelkkä hyppyrata, ei siis kontakteja. Kilpailimme koko ryhmän kanssa, eli siis meidän harjoitusryhmämme, jossa oli 8 koirakkoa, sekä rinnakkaisryhmä, niin ikään 8 koirakkoa. Tai kaikki eivät olleet paikalla, olisiko meitä ollut yhteensä 14.

Minikoirat aloittivat, ja me Jekun kanssa olimme heti toisina. Sikäli hyvä, ettei tarvinnut kauempaa jännittää. Paljoa emme kyllä ennen vuoroamme ehtineet ottaa tuntumaa esteisiin. Jekku meni kuin unelma! Täydellä innolla ja huolellisesti. Se ei tehnyt yhtään virhettä, vaan meni juuri niin kuin pitikin. En kuitenkaan oman vuoromme jälkeen jäänyt intensiivisesti seuraamaan muita, vaan teimme viereisellä radalla itseksemme hyppyjä, puomia, A-estettä ja putkea.

Lopuksi oli palkintojenjako. Kouluttajat kertoivat, että nollaratoja, eli virheettömiä suorituksia oli kolme. Mietin siinä vaiheessa, että mielestäni emme kyllä tehneet virheitä, mutta saattaisiko olla, että meillä meni niin hyvin? Lopputulos oli, että olimme koko kisan toisia! Hyvä Jekku! Kolmas oli isovillakoira Trixie (joka muuten on ehkä maailman ihanin nainen Jekun mielestä), sitten olimme me ajalla 18,8 ja ykkösenä oli australianpaimenkoira. Kotimatkalla Mies kysyi, mikä tuon voittaneen koirakon aika oli. Oli pakko myöntää, ettei mitään käryä. Olin niin häkeltynyt omasta sijoituksestamme. En olisi osannut arvata. Olen niin ylpeä Jekusta, pakko todeta. Palkinnoksi saimme mustan huivin, jossa lukee: "Rakastan agilitya" ja luun mallisen pehmovinkulelun. Lelu näyttää olevan Jekulle mieleinen. Näistä kuvia myöhemmin.

Noihin harjoituskisoihin, varsinkin kun menivät noin hyvin, oli hyvä lopettaa tämä kurssi. Toisaalta meillä on vielä kaksi korvaavaa kertaa jäljellä, kun jouduimme olemaan välissä pois. Nyt sitten vaan odottelemme sitä pienryhmäpaikkaa.

Pyysin vartavasten mukaan hovikuvaajamme, mutta hän ei saanut meistä yhtään kuvaa radalta. Tässä kuitenkin pari kuvaa oman suorituksemme jälkeen.