tiistai 17. huhtikuuta 2012

Aina ei mene putkeen

Eilen oli ensimmäinen agilityn korvaava kerta. Oli hilkulla, että pääsimme ylipäätään. Jälkeen päin ajateltuna olisi voinut olla hyvä idea jäädä kotiin. Vaikka arvokasta oppia varmaan eilisestäkin saimme.

Niin, emme päässeet vakikyydillämme, enkä tällä kerralla saanut äitini autoa lainaksi. Meinasin jo luovuttaa (sen jälkeen, kun olin hylännyt ajatuksen taksikyydistä sinne ja takaisin), kunnes muistin, että minulla on yhden ainoan ryhmäläisemme numero, sellaisen, joka vielä sattuu asumaan lähellä meitä. Laitoin viestiä, että pääsisikö kyydillä. Tuo ryhmätoverini sitten soitti ja kertoi olevansa muualla, mutta voisi kyllä koukata meidän kauttamme hakemaan meidät. Voi ihania ihmisiä! Niinpä me pääsimme treeneihin.

Tällä kerralla teimme taas rataa: rengas, puomi, hyppyjä, putkia, hyppyjä, putkia. Lopuksi vielä hyppysuora. Nyt ei ihan sujunut meiltä. Tai siis minulta. Kai Jekku taas olisi mennyt miten päin vaan. Paitsi puomia se nyt jännäsi. En tajua. Ennen se on aina rakastanut noita kiipeilyjä. Sille on muutenkin tullut outoja jännäilyjä yhdestä sun toisesta asiasta. Puomia teimme pari kertaa ja siirryimme sitten vaan hyppäämään ja putkiin. Oma ohjaukseni ei ollut täysin kohdillaan, joten Jekku livisti muutamien esteiden ohi.

Ennen omaa vuoroamme teimme keinua, joka sujui ihan kohtuullisesti. Paitsi että Jekku lähtisi keinulle vähän sivusta, ei mielellään kohtisuorasta. Outoa sekin.

Lopuksi oli oikein hyvä harjoitus, jossa saimme itse miettiä, miten radan alussa asetamme koiran ja ohjaamme sitä putkeen, jonka suu on ekaan esteeseen nähden hankalassa kulmassa. Tämän Jekku klaarasi, vai pitäisikö sanoa, että minä klaarasin. Sen jälkeen olisi pitänyt tehdä erilaisia leikkauksia, ja minä olin ihan saappaat solmussa. Muilla taisi olla hauskaa, kun minulta olivat kaikki suunnat hukassa. Voi nolous. No, huumorilla siitäkin selvittiin. Erään kerran komensin Jekkua putkeen ja taisin jotekin epämääräisesti huitoa kädelläni, kun Jekku hyppäsi putken päälle. Se käveli tyytyväisesti putken päällä katsoen minua ikään kuin kysyen, että enkös minä juuri niin käskenyt tehdä.

Olin vähän ajatellut, että menisimme kokeilemaan huomisiin möllikisoihin, kun siellä olisi pelkkä hyppyrata. Jekku varmaan tosiaan selviäisi siitä, mutta nyt tuli kyllä kynnyskysymykseksi emännän ohjaustaidot. Että kehtaanko minä mennä sinne itseäni mokaamaan. Katsotaan. Palaan sitten raportoimaan, päädyin kumpaan vaihtoehtoon tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti