Loppu - slut

Tänään oli ihan absoluuttisesti viimeinen kerta agilityssa. Varsinaisestihan kurssi päättyi harjoituskisoihin, mutta korvaavia kertoja oli vielä kaksi. Onneksi pääsimme niihin molempiin! Meillä oli tänään käytössä vain yksi kenttä, 12 koirakkoa, yksi varsinainen ja yksi apuohjaaja. Tuntui hieman epätoivoiselta ja sekavalta, mutta kyllä tästäkin selvittiin. Osalle tuli kohtuuttomia odotuksia, osa pääsi puolestaan erittäinkin sutjakkaasti radalle. Meillä oli siis kaksi erillistä rataa, joita teimme. Koirista kyllä huomasi, että niitä hermostutti pitkä odottaminen. Ensimmäinen rata oli melko pitkä. En tajua, miten minun on niin vaikeaa muistaa ratoja?! Tai no, eipä noita kovin montaa vielä takana ole, joten kai niiden muistamiseenkin oppii. Luulen, että meillä menisi paljon paremmin, jos vain itse tietäisin paremmin mitä tehdä ja minne mennä. Huomaan, että kaikki leikkaukset ja valssauksen tyyppiset liikkeet ovat todella hankalia minulle. Jekku kyllä jälleen näytti oman taitonsa: vaikka minä olin hukassa, se osasi hakea oikean esteen! Pari ensimmäistä kierrosta ensimmäisellä radalla meni ihan reisille, lähinnä taas omien sössimisteni takia. Jekkua en voi moittia. Lopulta saimme ihan hyvän radan tehtyä. Toinen rata oli lyhyempi, mutta melko nopea. Siinä oli pari hyppyä, kolme putkea peräkkäin ja vielä pari hyppyä. Alkuun sujui oikeinkin kivasti. Rata oli simppeli, joten tämäkin humanistiblondi kykeni sen hahmottamaan. Ohjaaja kehotti lähettämään Jekun jo kauempaa ensimmäiseen putkeen, kun se hakee niitä hyvin. Joo, haki siihen asti. Viimeinen putki osoittautui kompastuskiveksi, kun siinä ympärillä oli joitain hyviä hajuja. Jekku ei siis malttanut mennä putkeen asti, vaan jäi haiselemaan. Lopulta jäimme hinkkaamaan tuota putkea uudelleen ja uudelleen, kun Jekku ei vaan meinannut mennä. Onnistuneeseen putken suoritukseen oli sitten hyvä lopettaa. Täytyy sanoa, että tuli kyllä vähän haikea olo. Meillä oli mielestäni oikein kiva ryhmä ja on harmi, että nyt me kaikki mitä todennäköisimmin hajaannumme eri suuntiin. Jos hyvin käy, joku saattaa olla samassa pienryhmässä aikanaan, tai sitten ei. Tuntui siis vähän haikealta lähteä ja hyvästellä, joskin toiveikkaasti, kurssitoverit ja ohjaaja. Vaikka joistain asioista on ollut vähän purnaamista, on kurssi silti ollut kiva. Parhaimpia asioita kurssilla on ollut Jekun innostus, mutta myös loistava porukka. "Kisoissa tavataan" toivotti eräskin lopuksi. Nähtäväksi jää, miten käy.