Olemme viettäneet oikein rauhallisen pääsiäisen: olimme pari päivää Äitini luona "täysihoidossa". Jekku viihtyy siellä oikein hyvin, ja Äitini on ollut ikionnellinen, kun Jekku on nukkunut yöt tiiviisti hänen vierellään. Huomaa kyllä, että Jekku on rauhoittunut huomattavasti. Se ei kujeile ollenkaan niin paljon, mitä aiemmin. No, kenkäkaapin liukuovea se käy aukomassa ja vie kenkiä, mutta ei tuhoa niitä. Kunhan kuljettelee. Jos tuolit jäävät irralleen pöydästä, Jekku on pöydän päällä alta aikayksikön. Salamannopea se kyllä on. Kerran se harhautti minut hakemaan viemäänsä kenkää, hyppäsi pöydälle ja samassa hotki pöydällä olevasta kulhosta pähkinöitä.
Lauantaina kävimme Äitini kanssa Anitan luona, siellä kun on uusia neliviikkoisia pentuja. Voih, mitä suloisia pieniä palleroita! Tuo vierailu taisi olla kyllä pääsiäisen kohokohta. Kovasti tuli myöhemmin kommenttia, että eikös meillekin pitäisi tulla pentu. No, joo, olisihan se ihanaa. Toisaalta haaveena on yhä se mudi, joten ehkä nyt pitäydyn ottamasta toista schipperkeä ja katsotaan se mudi ensin.
Tänään kävin puolestani katsomassa elämäni ensimmäisiä agilitykisoja. Agilitykurssiimme siis kuului, että pitää käydä tutustumassa kisatöihin. Jatkossa kun pienryhmäpaikka irtoaa, olemme myös velvollisia tekemään töitä kisoissa. Niihin töihin olimme nyt siis tutustumassa. Lähinnä aika kuitenkin meni itse kilpailun seuraamiseen. Täytyy sanoa, että melkoinen kipinä lajiin on jo syttynyt. Voi, kunpa pääsisimme taas pian treenaamaan! Olisi ihanaa edistyä ja edetä tuon lajin parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti