Kun kerran vauhtiin päästiin, niin antaa mennä vaan. Meninpä sitten tänään uudelleen seuraamaan ATT:n pääsiäiskisoja. Lähinnä idea lähti eilen, kun kuulimme, että kouluttajamme Sini olisi tänään kisaamassa. Erään aussin omistajan kanssa sitten oli puhetta, että voisimme tulla kannustamaan. Olisihan minulla täällä kotona ollut tekemistä vaikka kuinka, mutta jostain syystä tuntui houkuttelevammalta lähteä kentän laidalle. Päätinpä ottaa Jekun mukaani, jotta sekin tottuisi kaikkeen hälinään.
Vähän jännitti, että kuinka Jekku käyttäytyy ja reagoi. Ajattelin, että se olisi ollut levoton ja hermostunut. Toisin kävi. Se otti aika lunkisti. Näimme pari tuttua, joten ihan ensi alkuun Jekku sai vähän painia. Sen jälkeen siirryin itse seuraamaan kisaa, ja Jekku bongasi mielestään mukavan pariskunnan, jota se halusi mennä haistelemaan. Pariskunta jaksoi rapsuttaa Jekkua pitkän tovin. Jekku käyttäytyi taas rotunsa edustajaksi epätyypillisesti kaveeratessaan ventovieraiden kanssa. Se kuitenkin näytti nauttivan ihan täysin rinnoin, kun se sai rapsutuksia ja sille juteltiin. (Kyllä, myös kotona se saa rapsutuksia, toimintaa ja juttelua.) Olin kyllä todella iloinen, kun Jekku käyttäytyi niin hyvin ja oli avoin vieraita kohtaan.
Lopuksi siirryin jo aiemmin mainitun ryhmäläisemme kanssa istumaan ja seuraamaan itse kilpailua. Tällöin Jekku jopa kävi makaamaan jalkoihini pieneksi toviksi. Välillä se istuskeli ja seurasi muita koiria kiinnostuneena. Itse tapahtumista radalla se ei piitannut.
Kaiken kaikkiaan oli kivaa olla seuraamassa kisoja. Laji avautuu hiljalleen, ja toivon, että ihan vaan seuraamallakin pystyisi oppimaan edes vähän jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti