Perille mennyt oppi

Jekun jalka alkaa olla hiljalleen kunnossa, jee! Maanataina on viimeinen agilitykerta, joten sinne menemme. Siellä on harjoituskisat. Menestystä ei meille herune, kun taukoa kaikesta treenistä on ollut kolme viikkoa. Mutta on Jekku sentään jotain oppinut, todella nopeastikin vielä! Olen ottanut tavaksi, että rappukäytävässä käsken Jekkua istumaan hieman kauemmas hissin ovesta, jottei se ryykää ovelle jos vaikka hissistä on joku tulossa ulos. Käsken sen siis istua ja odottaa. Se saa tulla hissiin vasta vapaa-käskyn jälkeen. Olemme treenanneet tätä tyhjällä hissillä, mutta pari kertaa myös niin, että sieltä on joku tullut. Jekku on odottanut ihan kiltisti. Ihan joka kerta en tätä käskytystä tee, vaikka johdonmukaisuuden vuoksi varmaan pitäisi. Esimerkiksi eilen illalla en käskyttänyt Jekkua, eikä minulla ollut edes palkkanameja, eikä hissistä ollut tulossa ketään. Ajattelin siis, että marssimme vaan sinne suoraan. Mutta eikä mitä. Jekku istui tutulle paikalle ja jäi odottamaan, vaikka avasin jo hissin oven. Jekku odotti ja odotti, kunnes älysin sanoa "vapaa!". Sitten vasta Jekku asteli hissiin. Kehuin sitä kovin ja harmittelin, ettei ollut mitään makupaloja matkassa. Olen todella iloisesti yllättynyt, että tämä juttu on mennyt noin hienosti perille.