Olimme torstaina Jekun kanssa mätsärissä ihan ex tempore. Anita soitti puoli kuudelta ja kyseli, olenko kotona. Vastattuani myöntävästi hän kysyi, miksen ole mätsärissä harjoittelemassa tämän päivän näyttelyä varten. Minulta oli koko mätsäri mennyt ihan täysin ohi, en ollut lainkaan tietoinen sellaisesta. Match show oli Kupittaalla, joten Anita kehotti minua vielä lähtemään: ilmoittautumisaikaa oli kello kuuteen asti. Niinpä minä sitten nappasin äkkiä mukaan näyttelyremmin, rokotustodistuksen (jota ei edes kysytty) ja vesipullon, niin ja tietysti Jekun, ja suuntasimme Kupittaalle. Hyvin ehdimme, olimme siellä noin kymmentä vaille kuusi. Olisi minulla ollut muutakin tekemistä sille illalle, mutta ajattelin, että ehkä olisi ihan hyvä vähän treenata.
Myöhäisestä ilmoittautumisesta johtuen saimme numeron 36. Odottelimme rauhassa, ja Jekku sai telmiä siskonsa Staran ja Anitan Vilman kanssa. Hmm, en tiedä, saako tällaisia sanoa ääneen, mutta sanonpa silti. Match show oli mäyräkoirakerhon järjestämä, ja kun näin, että parinamme kehään tulee mäyris, olin aivan saletti, että me saamme sinisen. Mutta hah, toisin kävi, ja punainen nauha pamahti! Vau. Jekku esiintyi kyllä todella hienosti malttaen seistä paikoillaan. Myös punaisten kehässä se esiintyi edukseen, mutta siellä ei enää tullut sijoitusta. Stara oli kanssamme punaisten kehässä, Vilma puolestaan sinisissä.
Olen kyllä tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nyt on hieman varmempi olo tämän päivän suhteen, vaikka vähän jännittääkin. Olemme siis kohta lähdössä Pöytyälle näyttelyyn. Palaan varmaan illalla asiaan sitten sen tiimoilta. Toivottakaa meille tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti