Keskiviikkona oli vakaa aikomus mennä tokoon. Viestittelimme päivällä Paavon omistajan kanssa, ja lupasin, että voin hakea heidät, kun minulla olisi ollut auto käytössäni. Kuitenkin siinä päivällä tulin vilkaisseeksi Kääpiökoirayhdistyksen nettisivuja, jossa sanottiin, että tokoa ei keskiviikkona ole. No, ei siis tokoa keskiviikkona. (Miten hieno alkusointu olisi tullutkaan, jos tokopäivä olisikin torstai!)
Tällä viikolla emme siis ole tehneet yhtään mitään. Ihan peruslenkkejä, mutta ei mitään ekstrapitkiä. On ollut hieman lämminkin, eli Jekku ei olisi jaksanutkaan. Tänään aamulla tosin satoi kaatamalla. Itse olisin ollut valmis tekemään ihan normaalin aamulenkin, mutta Jekku räpytteli silmiään, veti korvia luimuun ja katsoi anovasti minua. Teimme siis hieman lyhennetyn version.
Iltalenkille lähtiessämme törmäsimme muutamaan naapuruston koiraan omistajineen. He seisoivat jalkakäytävällä juttelemassa, ja me liityimme seuraan. Hups, vierähti tunti. Välillä Jekku makasi pitkin pituuttaan ja leikki yhden koiran kanssa, välillä se yritti vikitellä naapurin tyttökoiraa ja välillä se parkkeerasi itsensä naapurin jalkojen juureen rapsutettavaksi. Niin surulliselta kuin se nyt kuulostaakin, tämä taisi olla Jekun viikon kohokohta.
Illalla ajattelin hieman ryhdistäytyä ja puuhata Jekun kanssa jotakin. Pistin taas luovuuteni peliin ja rakensin pari estettä. Tarvikkeina käytin imurin vartta, lattiamoppia, sekä irronnutta lattialistaa. Niistä tuli kolme ihan kelvollista estettä, vaikka itse sanonkin. Meillä on olohuoneeseen tultaessa pitkähkö käytävä, johon esteet oli helppo sijoittaa. Se vähän hillitsi sitäkin, ettei Jekku kaarra esteen ohi. Se ei siis ohittanut esteitä kertaakaan, vaan hyppäsi ne aina! Jee! Minä yritin keskittyä ohjaamiseen ja sen tarkkuuteen. Jospa ensi maanantaina pääsisimme taas agilityyn.
Sananen tai pari kuvista. Olen nyt yrittänyt lisätä näihin postauksiin kuvia, jotta tekstit olisivat elävämpiä. Kuten olen ehkä joskus maininnut, kärsivällisyyteni ei ole huippuluokkaa. Siksi en ole jaksanut perehtyä kuvien pienentämiseen tai muuhun sellaiseen. Kuvat ovat siis ilmeisesti niin isoja, etten pysty liittämään niitä kuin yhden, korkeintaan pari kerrallaan. Ehkä vielä joskus... Sain Mieheltä (joka siis toimii taloutemme hovikuvaajana) kommenttia, että valitsemani kuvat ovat olleet ihan kamalan huonolaatuisia. Pahoittelut. Olen ajatellut, että laadusta viis, kunhan saan kuvaavia kuvia. Yritän olla senkin suhteen tarkempi jatkossa. Tämän kuvan valitsemiseenkin käytin aikaa ainakin kaksi minuuttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti