Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Kotikaupungistani ollaan yleisesti ottaen montaa mieltä. Välillä tuntuu, että kukaan ei tästä kaupungista pidä, tai ainakaan uskalla sanoa sitä ääneen. Mutta minäpä sanon: minä pidän tästä kaupungista! Ehkä pidän tästä siksi, että asumme keskustassa lähellä kaikkea: kauppatoria, yliopistoa, ihan kaikkea. Kaikkialle on kävelymatka. Kotimme sijainti on kuitenkin rauhallinen, ja Jekun kanssa pääsee kivasti jokirantaan kävelemään. Yleisesti ottaen jokiranta on ehkä parasta, mitä tässä kaupungissa on. Onhan täällä epäkohtiakin, mutta missäpä ei olisi?

Eräänä iltana Miehen tultua töistä kotiin hän ehdotti, että lähtisimme vielä käymään jollakin terassilla. Tuumasta toimeen. Otimme myös Jekun mukaan. Sekin on ihanaa, että voi koska tahansa ihan vaan piipahtaa jollakin terassilla, vaikka kauppamatkalla. Kivaa on myös se, että koiriakin suvaitaan jo monessa paikassa. Tuonakin iltana Jekku herätti varsin paljon huomiota ja kiinnostusta.

Tänään päivällä lähdin Jekun kanssa kävelylle. Ajattelin suunnata kohti tuomiokirkkoa. Jo sillalla kuulin jostain kantautuvan musiikkia. Se johdatti minut tuomiokirkon edustalle, jossa oli musta flyygeli ja mies sitä soittamassa! Mitä ihmettä?! Jotenkin ihan kertakaikkisen hämmentävä näky. Piti oikein jäädä hetkeksi kuuntelemaan. Aivan ihanaa! Jatkoin matkaa hymyssä suin.