Launtaina olimme vuoden viimeisessä näyttelyssä Tervakoskella. Tuomarina oli jurohko, mutta oi miten tyylikäs, espanjalainen Carlos Fernandez Renau. Mies ei turhia höpötellyt. Ei siis tervehtinyt, kysynyt koiran ikää tai mitään muutakaan. Koiran liikkumisenkin hän pyysi vain käsillä viittomalla. Hän oli kyllä kaikin tavoin tiukka ja niukka: SA:ta ei tainnut saada kuin yksi uros ja yksi narttu. Eikä Jekku ollut tuo SA:n arvoinen uros, vaikka erin saikin. (Valio)uroksia oli kaksi, joista me sijoituimme, yllätys yllätys, toisiksi. Totesin ehkä vähän haikeana, että Jekun näyttelyt taitavat nyt olla tässä. En jaksa enää olla toinen (tai kolmas tai neljäs) enää kertaakaan. Jekku taitaa olla urokseksi nykytrendien mukaan liian pieni. Ehkä on meidän aika nyt keskittyä agilityyn ja ehkäpä rallytokoonkin. Tällaisen arvostelun se sai tällä kerralla:
"Nice dog. I would prefer him with a little more bone and substance + better coat condition and with better front action. Otherwise he is typey enough."
Ja näihin kuviin ja tunnelmiin.
 |
| Huomatkaa Jekun lievästi epäluuloinen ilme. |
 |
| Voi, kun se kävelee kauniisti, vaikka itse sanonkin! |
 |
| Katse tiukasti kohti Luupäiden kannustusjoukkoja. |
|
|
Kuvista kiitos Raili Ali-Melkkilälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti