Vähän laahaa taas päivitykset jäljessä, sori. Tai no, lähinnä raportoitavana on maanantain rallytoko ja keskiviikon treffit. Aloittakaamme siis maanantaista.
Olin siis päättänyt ottaa Jalon Jekun sijasta rallytokoilemaan. Vähän jännitti, että mitäköhän siitäkin tulisi. Onneksi porukkamme on aivan mahtava ja kaikki ottivat Jalon todella hyvin vastaan! Paula itse oli pois, ja tällä kerralla kouluttajanamme oli Hanna Hautamäki. Taas kerran Jalo keräsi huomiota ulkonäöllään...
Rata oli onneksi todella helppo ja simppeli! Kiva ja kevyt alku siis Jalon rallytokouralle. Olin suorastaan yllättynyt, miten hienosti Jalo seurasi! Radalla oli pujottelu, pari käännöstä ja houkutus. Houkutus on aina Jekulle ollut vaikea, mutta Jalo vain seurasi, kun niin oli käsketty (vaikka seuruu onkin tokon puitteissa tuntunut Jalolle hankalalta). Saapa nähdä, millainen rata on ensi maanantaina, Paulan radat kun ovat olleet melkoisen haastavia...
Pari kertaa radan suoritettuamme aloimme treenata muita juttuja. Ensimmäisenä niistä oli peruuttaminen. Sepä osoittautuikin hankalaksi! Teimme niin, että olimme seinän vieressä, jotta koira luontevammin lähtisi pakittamaan. Olen ennenkin miettinyt, että Jalo ei ehkä kovin hyvin hahmota, että sillä on myös takapää. Niin kuin ei nytkään. Se meinasi vallan istahtaa, enkä minä oikein osannut sitä oikealla tavalla ohjata. Tätä onkin siis syytä treenata kotioloissa.
Lopuksi teimme ringissä muutamia harjoitteita. Ensin koira oli sivulla (tai miten vain oikeastaan halusi sen olevan) mutta kuitenkin kontaktissa, kun jokainen vuorollaan pujotteli muiden ohi. Tämä sujui lähes leikiten. Siis Jalon sivullaolo. Sen sijaan kun itse pujottelimme, Jalo äkisti hätkähti omalla paikallaan kauniisti ollutta rhodesiankoiraa. Jalo selvästi mietti: "Whoo, mikä toi on ja mistä se tuohon tuli!?" Sitten koiran piti maata joko sivulla tai edessä. Laitoin Jalon eteeni ja etupalkaksi jalkojeni taakse lelun. Mitä hittoa!? Miten Jalo ei koskaan kotona ole paikalla noin hienosti? Se katsoa tapitti minua ja odotti vapautusta. En ole varma ajasta, mutta luulen, että puolisentoista minuuttia siinä tuli oltua. Kaikkein viimeisimpänä koettelemuksena otettiin niin, että koira seisoo sivulla tovin. Hienosti meni, kunnes kouluttaja alkoi laskea sekunteja viidestä alaspäin, jolloin Jalo juuri päätti istahtaa. Hitto. Komensin sen uudelleen seisomaan ennen kuin palkkasin ja vapautin.
Mutta noin kaikkinensa meni paljon paremmin kuin uskalsin odottaa! Tästä on todella kiva jatkaa, vaikka vähän taas tulevan maanantain rata jännittääkin. Jalo oli myös vähän hermostunut hallissa, joten jospa se jo toisella kerralla osaisi olla lunkimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti