Maanantaina aloitimme Jekun kanssa tämän syksyn rallytokon osalta. Taisinkin kertoa, että jotenkin tulin keväällä varanneeksi itselleni paikan syksyksikin rallytokoon Paula Speerille. Ja nyt sitten on käynyt niin, että syksyn ajan harrastuksia on kolmena arkipäivänä viikossa + mahdolliset kisat ja ekstrakurssit päälle. Minunlaiselleni omaa luppoaikaa rakastavalle se on melkoisesti. Että jospa keväällä sitten ei ihan noin paljoa...
Vähän jännitti mennä kurssille, kun emmehän me kesällä ole mitään tehneet, hyvistä aikeista huolimatta. Mutta aika kivasti Jekku muisti, mistä oli kyse. Ensimmäisen kierroksen menin ilman hihnaa ja se meni hienosti! Toiselle kierrokselle otin hihnan, mutta silloin alkoi Jekun keskittyminen herpaantua. Olisi niin kiva tehdä aina ilman hihnaa, mutta pakko opetella sen kanssa säätäminen, kun alokasluokan liikkeet suoritetaan remmissä. Kolmannenkin kierroksen olisi saanut tehdä, mutta Paula suositteli, että ehkä ei kannata: kun Jekun vire ei ollut paras mahdollinen, olisi turha jankata. Niinpä.
Sitten aloin miettiä, että käyn nyt Jekun kanssa kahdesti viikossa ohjatuissa treeneissä, Jalon kanssa en kertaakaan, eikä tässä syksyn aikana kyllä irtoakaan enää yhtään päivää. (Olen ehkä huono koiranomistaja, kun en halua kuitenkaan kaikkea vapaa-aikaani uhrata harrastuksille...) Niinpä kysyin, olisiko mahdollista, että Jekun sijasta ottaisinkin Jalon rallytokoon. Sopii kuulemma hyvin! Niinpä aloitamme maanantaina Jalon kanssa rallittelun. Saapa nähdä, mitä siitä tulee. Lähinnä mietin, pysyykö Jalo rauhallisena hallissa. Osa liikkeistä on myös sille ihan uusia, mutta eiköhän tuo nopeasti opi, toivottavasti. Sitä tokoa minä ehkä enemmän olin ajatellut Jalon harrastukseksi, mutta mennään nyt tällä ja katsotaan vaikka sitten keväällä tilannetta uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti