Olen aiemminkin päivitellyt ja ihastellutkin, miten koirillamme on niin niitä kuvaavat nimet. Ehkä lähinnä tämä on tullut ilmi Jekun, tuon kaikkien roistojen äidin, ei vaan isän, kohdalla. Ja kutsumanimen lisäksi Jekun virallinen nimi, Luupään Elämän Ilo, kuvaa sitä aivan täydellisesti. Ei voisi olla luupäisempää ja toisaalta elämää riemastuttavampaa koiraa kuin tuo!
Ja sitten on Jalo. Hidas, rauhallinen, harkitseva, jalo (siis tarvittaessa). Jalo ei liiempiä hötkyile, vaan istahtaa alas ja katselee, ehkä jopa vähän nokka pystyssä maailman menoa.
Virallisestihan Jalo on Kilvan Tuomas. Tuomas Jukolan veljesten mukaan, urospentuja kun oli seitsemän. Mutta voisin myös johtaa nimestä epäilevän Tuomaksen, sellainen kun tuo todellakin on. On ilo ja rikkaus omistaa kaksi niin erilaista koiraa: siinä missä Jekku on ahne kuin mikäkin, Jalo on nirsoakin nirsompi.
Olen alkanut kutsua Jalo välillä epäileväksi Tuomakseksi, kun se suhtautuu niin varauksella sille tarjottuihin herkkuihin. Joskus (oikeasti!) harvoin saatan tarjota koirille vaikkapa voileivän jämät. Jekkuhan söisi vaikka pieniä kiviä, jos kädestä saisi. Jalo sen sijaan on erittäin, erittäin epäileväinen. Se haistelee tarjottua pullanpalaa ja selkeästi miettii, kannattaako tarjottua juttua ottaa vastaan. Se vilkaisee minua, makupalaa, kenties vielä kerran minua. Sitten se ottaa namin suuhunsa ja joko syö tai on syömättä. Vielä kertaakaan ei ole käynyt niin, että se kyseenalaistamatta olisi ottanut suuhunsa jotain vierasta.
Tänään pojat istuivat keittössä ja katselivat tiskipöydälle sen näköisesti, että joku pieni huikopala olisi paikallaan. Olin aamulla tiputtanut vahingossa pöydälle pari kuivaruokanappulaa, joten ajattelin tarjota ne. Pyysin koiria istumaan, heitin namit suuhun ja sitten maahan ja sama juttu. Jekku, ylläripylläri, hotaisi molemmat tarjotut nappulat heti. Jalo sen sijaan sylki ne molemmat lattialle. Siinä se sitten makasi, pyöritteli niitä pari kertaa suussaan ja katseli, että tällaista roskaako muka makupaloina kehdataan tarjota. Sitten se nousi ja vilkaisi minua, ja sillä välillä Jekku imuroi "herkut" parempiin suihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti