Jekku pääsi perjantaina fysioterapeutille, kun hieroja huomasi selässä aristavan paikan. (Kirjoitinkohan tästä muuten jo? No, kertaus on opintojen äiti ja niin edespäin...) Hierojan mukaan lihas ei ollut jumissa, joten hän epäili syyn saattavan piillä jossakin syvemmällä. Onneksi ajan fysioterapiaan saimme melko pian. Jekku kuitenkin sai luvan aksata, ja siellä se on liikkunut ihan hyvin. Silti vähän mielessä pyöri, että mitäköhän paljastuu.
Jekku kyllä suhtautuu hoitoihin lunkisti! Hierojalla se vähän rimpuili, mutta fyssarilla oli hienosti. Fysioterapeutti haki myös paikalle eläinlääkärin kokeilemaan Jekun takajalkaa. Tilanne tuli ja meni ohi niin nopeasti, etten ehtinyt edes pelästyä. Jekun toinen polvilumpio on kuulemma hieman löysä, mikä saattaa aiheuttaa sen, että se ei käytä takapäätään niin hyvin kuin pitäisi. Hoito-ohjeeksi saimme pitkiä lenkkejä ja ylämäkijuoksua. Muutaman viikon päästä palaamme fyssarille ja sitten katsotaan, miltä tilanne vaikuttaa. Mutta mitään akuuttia tai pahempaa ei tosiaan onneksi ollut, huh!
Perjantaina emme sitten luonnollisesti menneet treeneihin päivän käsittelyn jälkeen. Sen sijaan suuntasimme Miehen vanhempien luo. Lähinnä viikonloppu meni Jalon ja Romun riehuessa, mutta pääsi Jekkukin juoksentelemaan vapaana pihamaalla. (Ai niin, joku kommentoija oli Romun sivulla kysellyt Romun kuulumisia! Kiva, kun kysyi! Palaan Romun kuulumisiin tarkemmin myöhemmin. Sen verran nopeasti voin todeta, että Romu voi hyvin ja on maailman hurmaavin mudi.)
Itse puolestani aloitin tänään fysiikkatreenit ATT:lla. Huh. Olin jo alkuverryttelyn jälkeen aika hapoilla. Miten voikin ihmisellä olla näin huono kunto!? Mutta jospa se tästä syksyn aikana kehittyisi. Ensimmäinen puolisko tänään tuntui hurjalta mutta sitten helpotti ja lopuksi jäi vain hyvä olo. Vähän lihakset tärräsivät, ja nyt mietin, miten kipeä ja jumissa olen seuraavat pari päivää. Eikä edes haitannut, vaikka välillä satoikin kaatamalla; hyvin ne punnerrukset sujuivat sateellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti