Koska opiskelijan vappu on kestävyyslaji, on vappuisia juhlijoita näkynyt katukuvassa jo jokusen päivän ajan. Oi niitä aikoja. Eilen juhlat olivat lähteneet oikeastaan kunnolla käyntiin, ja minä ajattelin suunnata ihan tulta päin koirien kanssa. Ajattelin, että käydäänpä iltalenkillä kiertelemässä puistoja ja vähän katselemassa meininkiä.
Heti ensimmäisessä puistossa oli erääseen puuhun jeesusteipillä kiinnitetty pumpattava barbara. Mietin, että siinäpä olisi pojille, siis tässä viittaan nyt koiriini, jotain katsomista. Mietin, miten vaikkapa Jalo reagoi puussa töröttävään nukkeen. No ei kuulkaa yhtään mitenkään. Koirat tuskin vilkaisivat sitä. Ne eivät myöskään välittäneet puistossa vellovasta juhlijajoukosta.
Matka jatkui lähemmäs yliopistoa. Eräässä toisessa puistossa oli kaksikin erillistä porukkaa, joilla molemmilla oli omat musiikkivehkeet mukana. Kuljetin koiria porukoiden ohi. Reaktio: ei mikään. Molemmat koirat ignoorasivat aivan täysin, mitä ympärillä tapahtui. Ei kiinnosta, ei nappaa, ei hätkäytä.
En minä tietenkään koiria veisi mihinkään jumalattomaan tungokseen tai meluun, mutta nämä olivat sellaisia siedettäviä, mutta joihin koirat kuitenkin olisivat saattaneet reagoidakin. Mutta enemmän kuin hyvä näin! Ainoa, joka täällä siedätyshoitoa tarvitsee, on siitepölyallerginen omistaja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti