Lahti KV 27.4.2014

Voi pojat, mikä huikaakin huikeampi näyttelypäivä meillä eilen oli Lahdessa. Ai keillä meillä? No minulla ja Jekulla tietysti ja sitten Miehen vanhempien nahkacolliella Topilla. Koska sileäkarvaisten collieiden arvostelu alkoi kello kymmenen, piti meidän täältä länsirannikolta startata aamulla kuudelta. Se, miksi lähdimme Lahteen johtui siitä, että sekä sk. colliet että schipperket arvosteli sama tuomari. Hätätapauksessa minä olisin voinut esittää Topin, mutta nyt sen homman hoiti, ehkä onneksi, Topin kasvattaja.

Tuomari oli aivan tuntematon nimi, Nadjia Timmermans-Kadenko Alankomaista. Minua vähän paljon epäilytti, kun schipperkejä oli ilmoitettu vain seitsemän. Verrattuna syksyn Lahden KV-näyttelyyn, jossa sipukoita oli kuitenkin 26. Mietitytti siis, mistä johtuu tuo vähäinen määrä. Ehkä ihmiset sitten eivät vain uskaltaneet tuoda koiriaan tuomarille, joka ei ole Suomessa ennen schipperkejä arvostellut.

Tuomari oli hyvinkin perusteellinen, ja aikaa kului ja kului ja kului. Jekku-parka joutui virumaan häkissään pitkiä aikoja. (Mainitsinko, että ostin sille siis sellaisen kovaa muovia olevan kopan. Kevythäkistähän tuo syö tiensä ulos hetkessä. Ajattelin, että kesän Viron reissua varten tarvitaan kunnon koppa. Ja ihan kätevähän tuo on vaikka agilitykisoissakin. Olemme kotona treenanneet häkitystä, ja ihan kiltisti Jekku sinne menee.) Välillä toki kävin sitä ulkoiluttamassa ja liikuttamassa. Ihan rauhallisena se tuntui kopissaan olevan: se ei vinkunut eikä haukkunut ja mitä minä kauempaa vilkuilin, siellä se näytti makoilevan.

Topi-juniori kyllä räjäytti melkoisen potin! Se sai ERIn ja SAn ja oli junnujen ykkönen. Tuomari oli höveli erien suhteen mutta kitsasteli sa:n kanssa. Niitä saivat vain luokkiensa voittajat. Topin matka jatkui siis paras uros -kehään. Siellä vastassa oli kuitenkin kokeineita, vanhempia multivalioita. Yllätys oli melkoinen, kun Topi sijoitettiin ykköseksi! Ja sertihän siitä sitten heti napsahti. Vau! Sitten odoteltiin narttujen kisa, jotta Topi pääsisi kisaamaan rotunsa paras -tittelistä. Topi meni, näki ja voitti. Huhhuh, mikä näyttelyuran aloitus! Upea koira!

Topin kasvattaja jätti ystävällisesti meille oman kevythäkkinsä, jotta Topikin sai lepopaikan. Lopulta kellon lähennellessä kolmea koitti schipperkejen vuoro. Tuomari nakutti kaikille uroksille erit ja sa:t. Pessimistisesti ajattelin, että olemme varmasti taas kakkosia, kun meillä on vähän tätä ikuisen kakkosen ongelmaa ollut havaittavissa. Paras uros -kehässä tuomari pyöräytti meidät pari kertaa ympäri, ja yllätyin melkoisesti, kun hän osoitti meille ykköspaikkaa! Taisin siinä jopa vähän hypähtää ilosta. Ja tämähän tiesi sitä, että Jekun CACIB-tili napsahti auki! Jes! Tätähän me lähdimme Lahdesta tavoittelemaankin. En vain uskaltanut aiemmin sitä ääneen sanoa, vaikka saattoi kai sen nyt arvata. Ja ensimmäistä kertaa näyttelyurallamme pääsimme rop-kehään. Ajattelin, että VSP:n titteli olisi ihan kelvollinen. Mutta tuomari ajatteli toisin ja nosti Jekun rotunsa parhaaksi! Aaaaa! Ja koska iltapäivä oli niin pitkällä, että ryhmäkehät alkoivat samoilla hetkillä, jäimme vielä sinnekin.

Ryhmätuomarina toimi Päivi Eerola. Olin vähän pihalla kaikesta, kun enhän minä ole koskaan isossa kehässä ollut. Kyselin tyhmiä edessäni olleilta sheltin ja pulin omistajilta. Heitä taisi vähän huvittaa. Ensin olimme siis esikatselmuksessa, josta meidät ohjattiin jonossa varsinaiseen kehään. Koko juttu muuten lähetettiin livenä jonkin sortin livestreamin kautta kaiketi. Siellä minä sitten painelin, likaisissa farkuissa, tennareissa, lököttävässä t-paidassa ja harmaassa neuletakissa, hei vaan. Vähän ajattelin, että ryhmäkehä schipperken kohdalla on sellainen päivääkiitoshei. Tuomari tulikin siitä sitten poimimaan meidät ja muun muassa ne edellämme olleet sheltin ja pulin pois rivistä. Ajattelin, että tämä oli tässä ja aloin katsella ympärilleni, että mihin pitää poistua. Silmäkulmasta sitten huomasin, että muu joukkio suuntaa pois kehästä! Mitä hittoa?! Kysyin sheltin omistajalta, että olemmeko me jatkossa? Häntä huvitti vähän lisää: "No ollaan ollaan, etkö sä sitä tajunnut?!" No enpä tajunnut en. Ensin seistäpönötimme rivissä, sitten jokainen koira vuorollaan kulki pienen matkan edestakaisin ja sitten ympäri rivin jatkoksi. Nyt vähän harmittaa, kun Jekku alkoi olla vähän väsynyt, enkä saanut kulkemaan sitä kunnolla. Jos se olisi ravannut nätisti, olisimmekohan päässeet neljän parhaan joukkoon? Nyt nimittäin jouduimme sitten pois. Toisaalta onhan se aika huikeaa olla kuuden parhaan joukossakin! En olisi ikinä osannut moista odottaa!

Sitten edessä oli vielä kotimatka. Voin sanoa, että väsytti niin eilen kuin vielä tänäänkin. Mutta fiilis on edelleen aika mahtava! Tuli taas lisää kipinää näytelmiin ja mietinkin, mihin sitä vielä tämän vuoden puolella voisi mennä...

Ja loppuun vielä Jekun arvostelu:

"Really nice breed type. Strong compact body and elegant bones. Very typical head and expression. Lovely ear set. Excellent angulations. Movement typical. Free at elbow."

Lopuksi hieman epätarkka kuva Jekusta, ruusukkeista, pokaaleista - ja Jalosta, joka myös halusi kuvaan pönöttämään.