Tänään tavattiin taas Hanna-Maria ja Nooaa treenien merkeissä. Ajattelin, että kirjoitan treeneistä heti, kun ne ovat vielä hyvin muistissa. Hanna-Mari otti kuvia, mutta laitan niitä sitten erikseen vaikka seuraavaan postaukseen.
Vitsit, kun kelpie vetää hyvin, en voi muuta sanoa! Sitä työskentelyä on mahtavaa seurata, vähän jopa kateellisena. Minun pitäisi varmaan alkaa rakentaa Jalolle oikeaa virettä tekemiseen. Tänään ei ollut meillä paras mahdollinen päivä. Seuraaminen meni ihan kivasti, maahanmeno ei. Hanna-Mari yritti kokeilla Jalon kanssa, mutta Jalo ei ollut ymmärtävinäänkään, kun vieras ihminen sitä käski, että mitä olisikaan pitänyt tehdä. Lopulta Hanna-Mari demonstroi Nooan kanssa, miten he ovat tätä treenanneet. Sain taas hyviä vinkkejä omaan tekemiseen.
Oli yllättävän lämmin, joten olin itse kuumissani, kuten myös oli Jalo. Sillä ei tuntunut nyt oikein jaksamista riittävän. Viimeiseksi olisin halunnut ottaa luoksetulon, mutta eihän tuo meinannut odottaa ensinkään. Lopulta teimme niin, että käskin Jalon odottaa, otin pari askelta, palasin palkkaamaan ja vapautin. En tiedä, mistä nyt kiikasti. No, ensi kerralla toivottavasti paremmin.
Treenien jälkeen lähdimme eräälle pellolle, jotta pojat pääsivät kirmaamaan. Ei meinannut mudi pysyä kelpien vauhdissa. Siellä ne peräkanaa painelivat. Hauskaa tuntui olevan. Reissu huipentui, kun paluumatkalla Jalo bongasi ojan. Ensin ajattelin, että se vähän kävisi juomassa. Mutta eihän se siihen tietenkään jäänyt. Nooakin kutsuttiin paikalle, ja sitten pojat aloittivat rallailun ojaa pitkin. Jalo kerran oikein jopa sukelsi sinne. Kotona sitä sitten taas odotti suihkukomennus. On taas väsynyttä mudia meillä täällä, mutta mikäpä sen parempaa oikeastaan. Illalla olemme menossa äitini luo, missä ajattelin tehdä pari jälkeä. Katsotaan, tuleeko siitä mitään, vai jäävätkö jäljet huomiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti