En olekaan täällä maininnut, millainen tuuri Jekulla ja minulla kävi! Pääsimme nimittäin Kelpokoiran tekniikkakurssille, jossa kouluttajina häärivät Tuulia ja Timo Liuhto sekä Anne-Mari Piispanen. Kurssia on 11 kertaa, joten aika pitkälle syksyyn sitä riittää. Ja ensimmäinen kerta oli siis tänään. Kurssin esittelyssä luvataan, että kurssin aikana käydään läpi 26 tekniikkaa. Hui! Kaikki harjoitukset tehdään yhdellä tai muutamalla esteellä, joten mitään rataa ei siis ole tarkoitus tehdä. Olisihan Kelpokoiralla ollut muitakin mielenkiintoisia kursseja, mutta tämä tekniikka saattaisi istua tähän kohtaan just hyvin. Hyvä hioa tässä vaiheessa perustekniikoita toimivammiksi ja samalla oppia uusiakin juttuja.
Ainakin tänään tunti oli toteutettu niin, että ensin olimme puoli tuntia Anne-Marin kanssa, sitten puoli tuntia Tuulian opissa. Teemoina oli takaakierto ja pimeästä kulmasta putkeen ohjaaminen. Takaakierrot ovat periaatteessa tuttuja, ja niissä koen onnistumistakin, ainakin välillä. Pimeästä kulmasta putkeen olen harjoitellut harmillisen vähän. Ja tänään sitten tajusin, että takaakiertojakin olen harjoitellut vain toiselta puolelta, hups. Jekku lähti oikealta todella hyvin. Sain otettua eri kulmia ja jopa hieman etäisyyttäkin. Vasemmalta homma sitten ei toiminutkaan niin hyvin. Jekku lähti mutta kääntyi ennen esteen kierämistä katsomaan minua kuin kysyäkseen, että mitenkä. Kotiläksyksi saimme tehtäväksi harjoitella kiertoja eri kulmista ja ottaen lisää etäisyyttä. Kuulemma viiteen metriin pitäisi kaikkien päästä. Seitsemästä metristä tulee plussaa, positiivinen Wilma-merkintä kaiketi, hehheh. Ei vaan, oikeasti tykkään, että annetaan läksyjä. Onpahan jotain konkreettista ja selvää, mitä treenata.
Sitten siirryimme Tuulian oppiin harjoittelemaan pimeää putkikulmaa. Tätäkään emme niin kovin paljoa ole tehneet. Taas oikea puoli oli jotenkin vahvempi. Harjoittelimme kolmea tapaa: minä putken ja koiran välissä, koira minun ja putken välissä ja lopuksi putki koiran ja minun välissä. Tuo viimeinen kuulosti kovin hankalalta; miten minä koiran muka putkeen saisin siitä ohjattua?! Helpoin taisi olla ohjata koira putkeen niin, että minä olin koiran ja putken välissä. Vaikeinta oli koira minun ja putken välissä. Ja yllättäen todella kauniisti Jekku lähti putkeen, kun putki oli meidän välissämme! En edes tiedä, miten se tuntui niin kivan helpolta ja sujuvalta. Sain siihen jotenkin tosi kivan rytmin ja liikkeen.
Nyt pitäisi vaan päästä hallille itsenäisesti treenaamaan, että saisi käytyä läpi näitä juttuja. Saan ne nyt sentään tänne kirjattua, mutta pelkään, että ennen pitkää unohdan kaiken, jos en heti ala aktiivisesti tehdä ja treenata. Todella hyvä fiilis kaiken kaikkiaan jäi tästä ekasta treenikerrasta, vaikka etukäteen vähän jännittikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti